hypostaasi | Jumalan persoona


hypostaasi
Jumalan persoona

Määritelmä kristillisessä teologiassa Jumalan olemisen ja tuntemisen tapa, Isä, Poika tai Pyhä Henki

Selite

Antiikin filosofiset termit hypostasis ja substantia tarkoittivat usein yksilöolioiden yleisempää "alustaa" tai jopa "olemusta" (kr. ousia, lat. essentia). Mutkallisen kristillisen opinkehityksen tuloksena Khalkedonin kirkolliskokous v. 451 päätyi Jumalasta puhuttaessa samastamaan termit persoona (kr. prosopon, lat. persona) ja hypostaasi (kr. ja lat. hypostasis) ja viittaamaan molemmilla kristinuskon Jumalan kolmeen ilmentymään, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen.

Antiikin termillä prosopon/persona oli erilaisia käyttötapoja, se saattoi viitata rooliin, naamariin, kielelliseen persoonapronominiin tai oikeuden juridiseen henkilöön. Septuagintassa ja Uudessa testamentissa prosopon tarkoittaa yleensä kasvoja, myös Jumalan kasvoja. Kun tämä termi 300- ja 400-luvuilla vakiintui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen keskeiseksi määritteeksi, se ikään kuin "syveni" ohuemmasta roolin tai kasvojen merkityksestä kohti olemuksellista identiteettiä. Kun persoona lisäksi samastettiin kolminaisuusopissa ja kristologiassa hypostaasiin, hypostaasin käsite puolestaan kaventui tai tarkentui teologiassa määrittämään jumaluuden persoonaa.

Kehityksen tuloksena niin idän kuin lännen kolminaisuusopissa ja kristologiassa käytettävät persoonan ja hypostaasin käsitteet eivät ole synonyymisiä kielitieteen, lakitieteen tai filosofian vastaavien käsitteiden kanssa, mutta samalla niillä on yhteys näihin muihin aloihin. "Jumalan kasvot" -ilmauksella on moninaisia yhteyksiä kolminaisuusoppiin.

Jumalallisilla persoonilla ei ole modernia "persoonallisuutta", mutta nämä persoonat eli hypostaasit eivät ole myöskään vain yleisiä "alustoja". Kolminaisuuden persoonilla on relatiivisia nimityksiä (isä, poika, herra, luoja, lähettäjä, lähetetty) ja teologisissa luonnoissa (kr. fysis, lat. natura) ilmeneviä ominaisuuksia tai idiomeja. Ks. myös selitykset termeihin Jumalan ominaisuudet, kaksiluonto-oppi ja idiomikommunikaatio

Lisätiedot Termipankin teologia-osastossa oletetaan, että tietyt antiikin peruskäsitteet kuten olemus (kr. ousia, lat. essentia), luonto (kr. fysis, lat. natura) ja substanssi (kr. hypostasis, lat. substantia) ovat myös teologian alueella filosofian termejä eikä niitä siksi selitetä erikseen. Vain silloin kun näille termeille on tullut teologisia lisämerkityksiä, selitys on tarpeen. Tämä koskee erityisesti hypostasis-käsitteen merkitystä "Jumalan persoona" ja luonto-käsitteen merkitystä ilmauksessa "luonto ja armo".

Erikieliset vastineet

hypostasis	englanti (English)
hypostase	ranska (français)
Hypostase	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005, PihkalaJ2012, KarttunenT2024

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 12.12.2025: Teologia:hypostaasi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:hypostaasi.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →