hermeneutiikka


hermeneutiikka

Määritelmä teologiassa oppi uskonnollisten tekstien tulkinnasta

Selite

Termi hermeneutiikka on vakiintunut 1900-luvulla Martin Heideggerin ja Hans-Georg Gadamerin filosofiassa. Molemmat nostavat silti esiin filosofisen termin pitkää teologista esihistoriaa esimerkiksi Friedrich Schleiermacherilla.

Ilmaus teologinen hermeneutiikka on tämän prosessin osana vakiintunut 1900-luvulla tarkoittamaan uskonnollisten tekstien tulkintaopin kokonaisuutta. Se kattaa myös soveltamisen ja saarnaamisen, mutta ilmauksen keskuksessa on ongelma tekstien sisällöllisestä ymmärtämisestä jo ennen soveltamisyrityksiä. Erilaisia raamatuntulkinnan yleisiä periaatteita (esim. yksin Raamattu, Raamattu ja traditio, Raamatun selkeys, Kristuksen asialla oleminen, laki ja evankeliumi, eläytyminen, osan ja kokonaisuuden suhde, analogia, korrelaatio jne.) voidaan tällöin pitää teologisen hermeneutiikan tutkimuskohteina.

Termi ei teologisesta esihistoriastaan huolimatta ole ajaton taikka neutraali, vaan se ilmaisee myös sidonnaisuutta 1900-luvun "mannermaiseen" filosofiaan, ennen muuta fenomenologiseen ajatteluperinteeseen. Teologisen tulkinnan periaatekysymyksistä voi siksi puhua myös käyttämättä itse termiä hermeneutiikka.

Erikieliset vastineet

hermeneutics	englanti (English)
herméneutique	ranska (français)
Hermeneutik	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005, McGrathA2000

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 9.12.2025: Teologia:hermeneutiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:hermeneutiikka.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →