Teologia:habitus
habitus
| habitus |
Määritelmä
ihmisen opittu kyky hyveelliseen toimintaan
Selite
Teologiassa latinan käsitettä habitus (kr. heksis) käytetään yleensä sen aristoteelisessa merkityksessä, valmiutena tehdä hyveellisiä tekoja. Lisäksi Jumala voi katolisen teologian mukaan antaa ylhäältä ("vuodattaa") yliluonnollisia habituksia tai hyveitä, kuten uskon.
Reformaatiossa tämä keskiajan hyveoppi hylättiin ja sitä mukaa myös termiin habitus suhtaudutaan protestanttisessa teologiassa usein kielteisesti. Nykypäivän keskustelussa sekä historiallisen termin monimuotoisuus että sen erilaiset käyttöympäristöt ovat käyneet selvemmiksi. Teologiassa habitus ei yleensä tarkoita ihmisen piirteiden tai kykyjen kokonaisjoukkoa, vaan kutakin piirrettä, kykyä tai hyvettä erikseen. Siksi teologinen termi on yleensä selkeintä erottaa sosiologisesta habituksesta ja englannin yleiskielen habit-sanasta.Erikieliset vastineet
| habitus | englanti (English) | (käytetään monissa kielissä) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 13.12.2025: Teologia:habitus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:habitus.)