Teologia:häpeä ja kunnia
häpeä ja kunnia
| häpeä ja kunnia |
Häpeä ja kunnia ovat antropologian, kulttuurintutkimuksen ja sosiaalihistorian perustermejä, jotka säätelevät yhteiskunnallisia statuksia ja yksilöiden rooleja yhteisöissään.Termien teologiset käytöt ovat näihin muihin aloihin pitkälti sidoksissa, mutta joitakin erityispiirteitä on syytä mainita.
Paratiisissa Eeva ja Adam eivät hävenneet toisiansa alastomina (Gen. 2:25). Syyllisyyttä ilmaisee ensiksi Kain (Gen. 4:13). Ihmisen ja Jeesuksen toisilleen ilmaisema häpeä vie tuhoon (Mark. 8:37.38). Kristittynä kärsivän ei pidä hävetä (1. Piet. 4:16). Raamatussa ja sitä mukaa vanhassa kristillisessä perinteessä häpeä on usein käsitelty ja jatkuvasti käsillä oleva perustunne. Syyllisyydestä puhutaan harvemmin ja silloin konkreettiseen rikokseen liittyvänä.
Kunnia on jotain mikä kuuluu tietyille tahoille, mutta rakkauden kehyksessä (Room. 13:7-8). Kristittyjen tulee kilpaille toinen toisensa kunnioittamisessa (Room. 12:10). Tälllainen kunnia (kr. time) on eräänlaista rakkautta. Sosiaalinen kunnia näkyy myös moniaalla Raamatun maailmassa, mutta rakkaudellinen kunnioitus on kristitylle ensisijaista. Jumalan kunnia (so. ylistys, doksologia) on oma lukunsa.'
Em. raamatunteksteissä häpeä ja kunnia ovat sisäisiä tunteita eivätkä välttämättä toistensa vastinpareja. Sosiaalis-kulttuurinen häpea ja kunnia on sisäisistä tunteista jossain määrin erillinen, ulkoiseen säätyyn ja statukseen liittyvä seikka.Erikieliset vastineet
| shame and honour | englanti (English) | |
| honte, honneur | ranska (français) | |
| Scham, Ehre | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 9.12.2025: Teologia:häpeä ja kunnia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:häpeä ja kunnia.)