Teologia:epikleesi
epikleesi
| epikleesi |
Kreikan epiklêsis voi tarkoittaa yleisesti rukousta tai avuksihuutamista eli invokaatiota. Teologisessa keskustelussa se on vakiintunut tarkoittamaan ehtoollisrukouksen Pyhää Henkeä koskevaa osaa, jossa pyydetään Henkeä ehtoollisen osallistujiin tai ehtoollisaineisiin. Ehtoollisen epikleesiosa on teologian historian varrella muodostunut eräänlaiseksi identiteettiä luovaksi teemaksi. Protestantit jättävät usein epikleesin pois, koska sen katsotaan kilpailevan raamatullisten asetussanojen (tämä on minun ruumiini jne) kanssa. Ortodoksit ja liturgisesti suuntautuneet läntiset teologit katsovat epikleesin kuuluvan varhaiskristilliseen liturgiaan.
Tässä vaihtoehtojen kentässä epikleesiä voi moderoida eri tavoin, esim. siten että Pyhä Henki tulee itse tai että Isä lähettää Hengen, tai siten että Henki laskeutuu pikemmin ihmisten kuin ehtoollisaineiden luokse. Käytännössä viime vuosikymmeninä myös läntiset kirkot, esim. Suomen ev.lut. kirkko, ovat ottaneet käyttöön ja vahvistaneet ehtoollisen epikleesiä.Erikieliset vastineet
| epiclesis | englanti (English) | |
| épiclèse | ranska (français) | |
| Epiklese | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2025: Teologia:epikleesi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:epikleesi.)