ympäristöteologia | ekoteologia


ympäristöteologia
ekoteologia

Määritelmä nykypäivän ympäristökriisiä pohtiva teologinen virtaus

Selite

Ekoteologia eli ympäristöteologia on Suomessa 1980-luvulta alkaen voimistunut ajattelutapa, jossa nykymaailman ympäristö- ja ilmastokriisin pohdinta yhdistetään kristinuskon luomisen teologiaan. Ympäristöteologia on yleensä luonteeltaan sekä dogmatiikkaa että etiikkaa, toisinaan myös käytännöllistä teologiaa. Dogmaattinen pohdinta voi koskea esimerkiksi kristillisen jumalakuvan merkitystä luonnon antien hyödyntämiselle. Eettinen pohdinta voi koskea vaikkapa ruokien erottelua. Suomessa esim. Pauliina Kainulainen ja Panu Pihkala ovat kirjoittaneet paljon ekoteologiasta. Englanninkielisessä maailmassa ala on vakiintumassa yliopistolliseksi oppiaineeksi ja kirjallisuutta ilmestyy paljon. Sekä paavi Franciscus että ekumeeninen patriarkka Bartolomeos ovat edistäneet ekoteologista keskustelua.

Vaikka ekoteologia on aatevirtauksena uusi, monet sen kysymyksistä, kuten juuri luonnon taloudenhoito sekä ruokien erottelu, ovat myös teologian klassisia kysymyksiä. Luonnontieteen ja teologian välinen periaatekeskustelu kytkeyy ekoteologiaan läheisesti.

Erikieliset vastineet

environmental theology	englanti (English)
théologie de l'environnement	ranska (français)
ökologische Theologie	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Kainulainen2007, VainioOP&KemppainenL2014

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.12.2025: Teologia:ekoteologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:ekoteologia.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →