Siirry sisältöön

Teologia:dyoteletismi

Tieteen termipankista

dyoteletismi

dyoteletismi
Määritelmä oppi, jonka mukaan Kristuksella on kaksi tahtoa, jumalallinen ja inhimillinen
Selite

Konstantinopolin 6. ekumeeninen konsiili (v. 681) opettaa, etttä Kristuksessa "on kaksi luonnollista tahdonliikettä eli tahtoa" ... eivätkä nämä kaksi fyysistä tahdonliiketta ole todellisuudessa keskenään ristiriidassa". Konsiilipäätöksen perusteluna esitetään mm. Jeesuksen sana Joh. 6:38 "Minä olen tullut alas taivaasta, en tekemään oman tahtoni, vaan Isäni tahdon".

Tämä ns. dyoteletismi (joskus myös duoteletismi tai diteletismi) voidaan ymmärtää Khalkedonin (v. 451) kaksiluonto-opin edelleen kehittämisenä. 400-600-luvulla esiintyi useita ns. monoteletistisiä tulkintoja, joiden mukaan Krisutksella oli ja on vain yksi tahto. Dyoteletismi haluaa yhtäältä nähdä Kristuksen inhimillisen tahdon osana ihmisyyttä, mutta samalla inhimillinen tahto oli tosiasiassa aina kuuliainen jumalalliselle tahdolle.

Dyoteletismi kuuluu tässä mielessä sekä idän että lännen kirkon normatiiviseen oppiperinteeseen.

Erikieliset vastineet

dyothelitismenglanti (English)
dyothélismeranska (français)
Dyotheletismussaksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

PihkalaJ2012

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 14.12.2025: Teologia:dyoteletismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:dyoteletismi.)