donatolaisuus


donatolaisuus

Määritelmä

1) Donatuksen (300-l. jKr.) mukaan nimetty pohjoisafrikkalainen, harhaoppiseksi tuomittu ryhmä

2) laajemmin kaikki sellaiset ryhmät, jotka kytkevät sakramentin pätevyyden sen toimittajan henkilökohtaiseen moitteettomuuteen

Selite

300- ja 400-luvuilla Pohjois-Afrikassa muodostunut donatolaisuus tunnetaan parhaiten kirkkoisä Augustinuksen vastakirjoitusten kautta. Niissä Augustinus vakiinnutti katolisen opin, jonka mukaan sakramentin (kaste, ehtoollinen ym) pätevyys ei riipu sen toimittajan moitteettomuudesta, kirkon piirissä on aina niin pyhiä kuin syntisiä jäseniä ja viimeinen tuomio ihmisen uskosta kuuluu yksin Jumalalle.

Donatolainen skisma lähti historiallisesti liikkeelle tilanteesta, jossa vainoissa uskoistaan luopuneille annettiin mahdollisuus katumukseen ja kirkkoon palaamiseen. Donatolaiset ryhmät eivät pitäneet tällaisen henkilön toimittamia sakramentteja pätevinä ja katsoivat seuraavansa tässä suhteessa kirkkoisä Cyprianusta. Historiallisen donatolaisuuden (n. 300-600 jKr.) vaiheet kietoutuivat kristinuskoon tuloon valtionuskonnoksi.

Myöhemmässä kirkkohistoriassa donatolaisiksi on usein leimattu ryhmiä, jotka ovat vaatineet kristityiltä korostettua henkilökohtaista moitteettomuutta. Erilaiset pyhyyteen ja pyhitykseen liittyvät seikat ovat tällöin olennaisia.

Erikieliset vastineet

donatism

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.5.2025: Teologia:donatolaisuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:donatolaisuus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →