alttari


alttari

Määritelmä kristillisessä teologiassa jumalanpalveluksen ja kirkkotilan keskus, josta käsin ehtoollisenvietto tapahtuu

Selite

Uskonnonhistoriallisesti ja taidehistoriallisesti antiikin (juutalaisuus mukaan lukien) moninaiset alttarit olivat kulttipaikkoja, joissa tyypillisesti paloi tuli ja joiden ääressä suoritettiin uhreja. Varhaisessa kristinuskossa alttari yhdistettiin Jeesuksen asettamaan ehtoolliseen. "Herran pöytä" (1. Kor. 10:21) asettui tällöin vastapuoleksi antiikin uhrimenoille. Kristillisen jumalanpalveluksen, kirkkotilan ja sakramenttiteologian monisäikeinen kehitys sisälsi sekä antiikin alttareiden kaltaisia (esim. kynttilät) että niille tietoisesti vastakkaisia piirteitä, kuitenkin siten että ehtoollinen oli kristikunnassa "alttarin sakramentti".

Reformaation eri ryhmät pyrkivät etäännyttämään ehtoollisenvieton mahdollisimman erilaiseksi kuin antiikin uhritoimitukset. Esimerkiksi suomalaisen Virsikirjan ehtoollisesta suosima ilmaus "armopöytä" kuvaa tätä protestanttisen alttarin vastakkaisuutta uhrikulttiin. Tämän kehityksen äärimuotona tietyt reformoidut ryhmät luopuivat kokonaan kirkkotilan alttarista. Luterilainen perinne on kuitenkin säilyttänyt alttarilla tapahtuvan läntisen messun. Agricolan sana.

Erikieliset vastineet

altar	englanti (English)
autel	ranska (français)
Altar	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 14.12.2025: Teologia:alttari. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:alttari.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →