Pyhä Henki

Määritelmä Kolminaisuuden kolmas persoona kristinuskossa, helluntaina kristityille annettu pyhyyden ja hengellisyyden voima

Selite

Jumalan henki (tai Henki) esiintyy Raamatun aivan alussa (1. Moos. 1:1) ja aivan lopussa (Ilm. 22:6, 17). Niin Vanhassa kuin Uudessa testamentissa Jumalaan liittyy henki. Jeesukseen liittyy Totuuden Henki (Joh. 16:13). Helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki Joelin profetian mukaan (Apt. 2, Joel 3:1-5). Kristinuskon jumalakuvassa on siis hengen, Hengen taikka Pyhän Hengen todellisuus keskeisellä sijalla.

Apostolinen uskontunnustus ja Nikean uskontunnustus käsittelevät Pyhän Hengen ”kolmantena uskonkappaleena” Isää ja Poikaa koskevan uskon jälkeen. Nikean ja Konstantinopolin kirkolliskokouksissa 300-luvulla hyväksytty kolminaisuusoppi ymmärtää Pyhän Hengen yhtenä Jumalan kolmesta persoonasta. Henki ”lähtee” (procedit) Isästä Jumalasta Nikean tunnustuksen alkuperäisen tekstin mukaan. Läntinen kristikunta on tehnyt tähän kohtaan kiistanalaisen lisäyksen ”ja Pojasta”. Kaikkien kirkkojen mukaan Henki toimii Jeesuksen Kristuksen yhteydessä (esim. Room. 8:2, 9).

Näissä uskontunnustuksissa Henkeä seuraa kristillisen kirkon kuvaus. Tällainen asiayhteys voidaan tulkita siten, että Hengen vuodattaminen helluntaina on myös kirkon syntytapahtuma, niin kuin Apt. 2 asian esittää. Toisaalta Nikean uskontunnustuksessa oppi kirkosta lienee oma ”neljäs uskonkappaleensa” pikemmin kuin henkiopin osa.

Kreikankielisen Uuden testamentin sana pneuma (henki, Henki) voi tarkoittaa ihmisen tai Jumalan henkeä. Kun esimerkiksi Paavali (Room. 8) puhuu lihan ja hengen erosta, hän puhuu Jumalan tai Kristuksen Hengestä niin, että kyseinen pneuma on myös ihmisessä asuva ja häntä ohjaava todellisuus. Suomalaiset raamatunkäännökset käyttävät tällaisissa kohdissa enimmäkseen isoa alkukirjainta puhuessaan Hengestä. Alkukirjaimen valinta on tietoinen tulkinnallinen ratkaisu.

Yleisesti oppi Pyhästä Hengestä ei kristillisten kirkkojen opetuksessa korostu yhtä voimakkaasti kuin oppi Jumalasta ja oppi Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikka Pyhän Hengen itsenäinen persoona myönnetään opillisesti, Henkeä on vaikea kuvata persoonana. Hengestä on eri kielissä jonkin verran helpompi käyttää ei-maskuliinisia puhetapoja kuin Jumalasta tai Jeesuksesta. Tavallisimpia Pyhän Hengen symboleita ovat kyyhky (Mark. 1:10) ja tulenliekki (Apt. 2:3-4). Sana pneuma voi myös vertautua hengitykseen ja tuuleen.

Helluntailaisuutta ja karismaattisia kristinuskon muotoja voidaan usein tulkita vastaliikkeenä Pyhän Hengen syrjäytymiselle. Tällaisessa tulkinnassa Pyhä Henki yhdistyy ihmisen kokemukseen ja tunteisiin. Käsitteenä jumalallinen henki esiintyy monissa eri uskonnoissa, ja siksi Pyhän Hengen teologialla on tärkeitä merkityksiä myös eri uskontojen keskinäisessä vuoropuhelussa. Toisaalta perinteiset kirkkokunnat, kuten luterilaisuus, vetävät myös rajaa ”hurmahenkisyyteen”, ”spiritualismiin” ja Pyhän Hengen liialliseen korostamiseen päin.

Erikieliset vastineet

Holy Spirit	englanti (English)
der Heilige Geist	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Kärkkäinen2017, Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.5.2024: Teologia:Pyhä Henki. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:Pyhä Henki.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →