Kristus

Määritelmä

1) Jeesus Nasaretilaisen arvonimi messiaana eli vapahtajana

2) Kolminaisuuden toinen persoona, jota ei voi erottaa Jeesuksesta

Selite

Uuden testamentin termi Kristus on Jeesuksen arvonimi ja ikään kuin toinen nimi, joka tarkoittaa ”voideltua” ja ”Messiasta” eli kuninkaallista pelastajahahmoa. Suomen kieli käyttää jo Agricolasta lähtien Jeesus-pelastajasta myös omintakeista ilmausta Vapahtaja (ruots. frälse, ”verovapaus”). Ilmaus ”Jeesus Kristus” on pitkälti synonyyminen ilmauksen ”Jeesus on Herra” kanssa, sillä molemmat ilmaisevat lyhyen uskontunnustuksen. Uuden testamentin historiallis-kriittisen ymmärtämisen näkökulmasta on epävarmaa, sisältyykö näihin arvonimiin käsitystä Jeesuksen jumaluudesta. Varhaiskristillisyydestä lähtien arvonimet on kuitenkin luettu osoitukseksi siitä, että Jeesus on myös jumala tai jopa Jumala itse.

Jeesuksen Kristuksen asema ihmisenä ja jumalana oli keskustelunaiheena jo neljännen vuosisadan kolminaisuusopillisissa muotoiluissa. Useimpia kristillisiä kirkkoja yhdistävä puhetapa muotoiltiin Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451. Sen mukaan Jeesus Kristus on todellinen Jumala ja todellinen ihminen. Jeesuksella on sekä inhimillinen luonto (kr. fysis, lat. natura) että jumalallinen luonto, ja nämä kaksi ovat yhdessä ”sekoittamatta, muuttamatta, jakamatta ja erottamatta”. Tässä niin kutsutussa kaksiluonto-opissa ihmisyys ja jumaluus eivät siis saa olla liian lähellä toisiaan eivätkä liian kaukana toisistaan.

Terminologisesta näkökulmasta katsottuna Khalkedonin kaksiluonto-oppi on helpointa ymmärtää ”uskon sääntönä” (regula fidei) eli yhteisesti sovittuna normatiivisena puhetapana, joka jättää kuvaamaansa kohteeseen myös tietynlaista ei-ymmärtämistä taikka mysteeriä. Olennaisen tärkeää uskon säännössä on Jeesus Kristus ”tosi Jumalana ja tosi ihmisenä” taikka tietynlaisena ”jumalihmisenä”. Ihmisyyden vuoksi Jeesuksen elämä ja ristinkuolema olivat todellisia eivätkä näennäisiä. Jumaluuden vuoksi Kristus on Kolminaisuuden toinen persoona, joka on Isän kanssa samanveroinen Poika. Uskon sääntönä Khalkedon 451 pyrkii pikemmin ymmärtämään Raamattua ja kirkon käsitystä Jeesuksesta kuin antamaan viimekätisen tulkinnan siitä, mitä tarkoittaa ”luonto” tai ”Isästä syntyminen”.

Teologiassa on silti erittäin tavallista rakentaa kaikinpuoliseen ymmärtämiseen pyrkiviä kristologioita eli johdonmukaisia tulkintoja Kristuksesta. Tällöin joudutaan pohtimaan esimerkiksi sitä, miten ”yhdellä persoonalla” voi olla ”kaksi luontoa”. Terminologian näkökulmasta on usein helpointa puhua ”Jeesus Nasaretilaisesta” silloin kun tarkoitetaan historiallis-kriittisen tutkimuksen kohteena olevaa ihmistä. Jumalalliseen Poikaan voidaan puolestaan viitata esimerkiksi termeillä Logos taikka Sana. Kun tämä Sana ”tuli lihaksi” eli otti ihmisruumiin (”inkarnoitui”) ensimmäisenä jouluna, kaksi luontoa alkoivat olla yhdessä Khalkedon 451:n kuvaamalla tavalla. Jeesuksen Kristuksen ihmisluonto käsittää silti ruumiin lisäksi myös ihmissielun ja ihmishengen. Myöhemmissä kirkon päätöksissä (Konstantinopoli 681) opetetaan jopa duoteletismia eli Kristuksen kahta tahtoa, jumalallista ja inhimillistä. Ylösnousemuksessa ja taivaaseenastumisessa Kristus säilytti molemmat luontonsa.

Tällaisen kristologian ymmärrettävyyshaasteena voidaan pitää kahden prinsiipin yhtäaikaisuutta. Ensiksi, jumaluus ja ihmisyys myönnetään molemmat samalla lailla. Toiseksi, jumaluus on valtavan suurta ja kaikkivoipaa, ihmisyys puolestaan pienehköä ja rajallista. Vaikka molemmat luonnot myönnetään täysin, jumaluus on merkitykseltään ylivertaista ihmisyyteen nähden. Jeesuksen ihmisyyden korostuksessa on tällöin kyse eräänlaisesta merkityksen kompensaatiosta.

Oppia Kristuksesta kutsutaan siis kristologiaksi. Edellä on kuvattu Kristuksen persoonaa; siihen liittyviä oppeja kuvataan tarkemmin useissa muissa termeissä, kuten inkarnaatio, kaksiluonto-oppi, persoona, luonto ym. Kristologiaan kuuluu lisäksi koontitermi Kristuksen työ ja sen yhteydessä mainitut lukuisat muut termit.

Erikieliset vastineet

Christ	englanti (English)
Christus	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

LehtipuuO&UroR1997, PihkalaJ1997, WelkerM2013

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.5.2024: Teologia:Kristus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:Kristus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →