Jumala

Määritelmä erisnimenä Lähi-idän yksijumalaisten perinteiden jumalhahmo (Jahve, Allah, Herra), kristinuskossa myös Kolminaisuuden ensimmäinen persoona eli isä ja luoja

Selite

Uusi testamentti liittyy kreikankielisen Vanhan testamentin käytäntöön, jossa jumalan erisnimi Jahve käännetään termillä kyrios, "Herra", ja yleisnimi elohim termillä theos, "Jumala". Kyrios-termin taustalla lienee myös heprean sana adonai, jota käytettiin korvaamaan nimeä Jahve. Uuden testamentin Herra Jumala on siis Heprealaisen raamatun Jahve Elohim. Termi theos esiintyy kreikassa laajasti erilaisten jumaluuksien geneerisenä nimenä. Termi kyrios tarkoittaa isäntää, herraa tai hallitsijaa ja myös sitä käytettiin antiikin jumaluuksien määreenä. Raamatussa kuitenkin yleisnimeä herra muistuttava erisnimi Herra on siis erisnimi Jahven käännösvastine. Keskenään samaan sanaperheeseen kuuluvat seemiläiset termit allah ja elohim eivät ole varsinaisia erisnimiä, kuten ei myöskään kreikan theos. Suomen kielessä niistä kuitenkin käytetään erisnimeä Jumala juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin jumalapuheen yhteydessä. Eurooppalaisissa kielissä noudatetaan samantapaista ison alkukirjaimen käyttöä.

Jumaluuden olemassaoloon uskovia katsomuksia kutsutaan termillä teismi (kr. theos, "jumala"). Yksijumalaisesta uskonnosta, kuten juutalaisuudesta, kristinuskosta ja islamista, puhutaan monoteismina. Monijumalaisuus on polyteismiä ja jumaluuden olemassaolon kieltävä katsomus ateismia. Agnostikko pidättäytyy ottamasta kantaa jumaluuden olemassaolon kysymykseen. Koska kristinusko opettaa kolminaisuusoppia, sen monoteistinen luonne on väljempi kuin juutalaisuuden ja islamin.

Kristinuskon jumalakuvassa korostuu uskontunnustuksen mukaisesti käsitys Jumalasta isänä, luojana ja kaikkivaltiaana. Nämä piirteet pohjautuvat juutalaisuuteen. Jumalan sanallisessa esittämisessä Raamatussa sekä kirkon jumalanpalveluksessa puhutaan Jumalan kasvoista, kädestä, oikeasta puolesta ja jopa valtaistuimella istuvasta ihmisen näköisestä hahmosta (Hes. 1:26, Dan. 7:9, Ilm. 4:2). Kirkkojen opeissa todetaan kuitenkin yksiselitteisesti, että Jumala on Henki, jolla ei ole ruumista. Raamatun Jumalan kielikuvat voidaan tällöin tulkita vertauksiksi tai ruumiillistuneen Kristuksen hahmoiksi.

Jumalan kuvalliseen esittämiseen juutalaisuus ja erityisesti islam suhtautuvat kielteisesti. Myös kristillisissä kirkoissa on erilaisia kuvakieltoja. Toisaalta läntisessä kristikunnassa Jumalaa on varsin usein kuvattu maalauksissa Raamatun sanallisen kuvauksen kaltaisena isähahmona. Vaikka kristillinen teologia lähtökohtaisesti kieltää antropomorfismin eli Jumalan kuvaamisen ihmisen kaltaisena, kuvan ja kielikuvien tulkinta on kristinuskossa väljempää kuin esimerkiksi islamissa. Väljyys niin monoteismin kuin kuvallisen esittämisen suhteen saattaa kristinuskossa olla kreikkalais-roomalainen piirre.

Vaikka Jumalalla ei ruumiittomana Henkenä ole sukupuolta, Raamatun puhe isästä ja Herrasta antaa kristilliselle jumalakuvalle tiettyjä sidonnaisuuksia. Miespuolisuutta isompi teologinen sidonnaisuus liittyy kuvaan Jumalasta kuninkaana, jolla on "valtakunta" (kr. basileia) ja joka johtaa luomaansa maailmaa kaikkivaltiaana. Rakkauden, kärsimyksen ja heikkoudessa ilmenevän voiman kuvasto tasapainottaa Jumalan yksinvaltiutta. Kristinuskon jumalapuheen maskuliinisuus ja imperialismi on yhtäältä todellinen ongelma, jota ei pidä vähätellä. Toisaalta tällaisen puheen ajattelematon sensurointi kapeuttaa sekin jumalakuvaa. Monoteistinen jumala ei voi olla ongelmattomasti "keskikokoinen".

Lisätiedot Termiä jumala on tässä käsitelty erisnimenä juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin sanankäyttöön liittyen.

Erikieliset vastineet

God	englanti (English)
Gott	saksa (Deutsch)

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 17.5.2024: Teologia:Jumala. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:Jumala.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →