Taidehistoria:statuomania
statuomania
| statuomania |
Statuomanialla tarkoitetaan taidehistoriallisessa tutkimuksessa erityisesti 1800-luvulla alkanutta tunnettuihin merkkihenkilöihin keskittynyttä Ranskan patsasinnostusta. Statuomanialla on viitattu totunnaisen käsityksen mukaan noin vuosien 1870–1914 Ranskan kolmannen tasavallan ajan patsasinnostukseen. Muistomerkkejä pystytettiin Pariisissa esimerkiksi ranskalaisille kirjailijoille ja taiteilijoille. Esimerkiksi Luxembourgin puistossa on taidemaalari Eugène Delacroix’n monumentti (1890), jonka tekijä oli ranskalainen kuvanveistäjä Jules Dalou (1838–1902).
Statuomania saavutti huippunsa 1800-luvun lopulla, ja noin vuosina 1900–1910 innostus vähitellen hiipui. Patsasinnostuksen nähtiin menneen liiallisuuksiin ja kokeneen inflaation. Vuoteen 1918 mennessä pariisilaisen statuomanian suuruuden aika oli ohi, ja ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) ja toisen maailmansodan (1939–1945) välisenä aikana patsaita valmistui määrällisesti vähemmän.
Vaikka statuomania on liitetty Ranskaan, termin maantieteellinen rajaus on ulottunut kattamaan joskus myös muuta Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Myös esimerkiksi Saksassa ja Iso-Britanniassa oli suurta kiinnostusta patsaisiin.
Statuomania on pääasiassa historiallinen käsite. Stauomanian ajallinen rajaus on kuitenkin laajentunut ja termiä on käytetty tarkoittamaan myös muuta ajankohtaa kuin 1800-luvun ja 1900-luvun alun innostusta patsaisiin. Esimerkiksi Suomessa vuoden 1918 sodan sankaripatsaista on saatettu käyttää historiantutkimuksessa nimitystä statuomania.Erikieliset vastineet
| statuomania, statuemania | englanti (English) | |
| statuomanie | ranska (français) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
TossavainenM2012, OED, RoseliusA2010, MichalskiS1998
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Taidehistoria:statuomania. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:statuomania.)