provenienssitutkimus

Kirkkoon varastoitua natsien ryöstämää kulttuuriomaisuutta Baijerissa sijaitsevassa Ellingenin kaupungissa huhtikuussa 1945. Kuva: Wikimedia Commons.

Francisco Herrera vanhempi (1576–1654): Miehen muotokuva, ajoittamaton. Öljy kankaalle 50 cm x 40 cm. Kuva: Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo / Jaakko Lukumaa.

Vyö, saamelainen. Esine liitettiin Hämeenlinnan kaupunginmuseon kokoelmiin vuonna 1914. Vyö siirtyi vuonna 2016 Saamelaismuseo Siidaan osana Hämeenlinnan kaupunginmuseon saamelaiskokoelman repatriaatiota. Kuva: Sámi musea – Saamelaismuseo Siida/SAAM.

Määritelmä taideteoksen tai kulttuurihistoriallisen objektin provenienssiin eli omistajahistoriaan kohdistuva tutkimus

Selite

Provenienssitutkimus perustuu objektista itsestään löytyviin tietoihin (kuten etiketit, kynällä tehdyt merkinnät, sinetit, leimat) sekä arkisto- ja muihin kirjallisiin lähteisiin. Tutkimus on monitieteistä, ja siinä yhdistyy tyypillisesti taidehistorioitsijoiden ja konservaattoreiden asiantuntemus. Provenienssitutkimus palvelee useita tarkoituksia, ja sitä hyödynnetään esimerkiksi taideteosten aitouden varmistamisessa ja attribuoinnissa. Provenienssitutkimus on myös kiinteä osa keräilyn historiaan ja taidemarkkinoihin (art market studies) kohdistuvaa tutkimusta. Provenienssitutkimusta tehdään pääasiassa museoissa, kirjastoissa, taidehuutokaupoissa, tutkimuskeskuksissa ja yliopistoissa.

Provenienssitutkimuksen merkitys on kasvanut 1990-luvulla ja 2000-luvun aikana, ja sen sidos restituutioihin ja repatriaatioihin, eli kulttuuriperinnön palautuksiin ja niihin liittyviin juridisiin prosesseihin ja politiikkaan on elimellinen. Tarve provenienssitutkimukselle esimerkiksi museoissa liittyy tyypillisesti joko esineisiin, joiden provenienssia ei tunneta natsi-Saksan ajalta (1933–1945) tai esineisiin, jotka ovat peräisin kolonisoiduilta alueilta. Natsi-Saksan aikana laillisilta omistajiltaan tai siirtomaavallan aikana alkuperäiskansoilta anastetun kulttuuriperinnön palauttaminen tai korvaaminen edellyttää dokumentoitua provenienssia.

Provenienssitutkimus on muotoutunut omaksi tutkimusalakseen paineesta ymmärtää ja julkistaa toisen maailmansodan aikana tapahtuneen kulttuuriomaisuuden ryöstön, katoamisen, tuhoutumisen ja muiden laittomuuksien syitä, tekijöitä ja kontekstia. Natsi-Saksan aikana tapahtuneiden, juutalaisilta ryöstetyn ja miehitetyiltä alueilta hankitun kulttuuriomaisuuden tutkiminen, dokumentoiminen ja palauttaminen alkoi liittoutuneiden toimesta toisen maailmansodan aikana. Liittoutuneiden vaikutusvalta päättyi Länsi- ja Itä-Saksan perustamiseen vuonna 1949, ja sodan aikaisten anastusten tutkiminen oli vuosikymmeniä sen jälkeen erittäin marginaalista.

Vuonna 1998 Washingtonissa järjestetty kansainvälinen konferenssi oli provenienssitutkimuksen näkökulmasta vedenjakaja, jonka lopputuloksena syntyi julistus nimeltä Washington Conference Principles on Nazi-Confiscated Art. Tämän julkilausuman pohjalta yli 40 valtiota hyväksyi periaatteet, joiden mukaisesti on pyritty muun muassa digitoimaan aiheeseen ja ajankohtaan liittyvää arkistoaineistoa ja luomaan kaikkien käytettävissä olevia tietokantoja sekä tuomaan museoiden kokoelmia verkkoon, jotta mahdollisesti laittomasti kokoelmaan päätyneet teokset olisivat tunnistettavissa ja palautettavissa. Kriitikot ovat kuitenkin huomauttaneet, että Washingtonin julistuksen toteuttaminen on ollut hidasta ja tehotonta, eivätkä julkistukseen sitoutuneet valtiot ole ohjanneet riittävästi resursseja sen toteuttamiseen käytännössä.

Toisen maailmansodan rinnalle yhdeksi keskeisimmäksi länsimaisten museoiden kokoelmapolitiikkaan liittyväksi kysymykseksi ovat nousseet eurooppalaisten imperialistiset ja kolonialistiset valloitussodat, niiden aikana hankittu ja ryöstetty kulttuuriomaisuus sekä imperialismiin ja kolonialismiin liittyvän historian käsittely ja purkaminen. Ryöstettyjen tai vääristyneiden valtarakenteiden puitteissa hankittujen taide- ja kulttuurihistoriallisten esineiden lisäksi etenkin etnografiset, arkeologiset ja luonnontieteelliset museot käsittelevät myös ihmisjäänteisiin liittyviä eettisiä kysymyksiä: oman aikansa tieteellisiin tarkoituksiin hankittujen ja eurooppalaisiin kokoelmiin liitettyjen ihmisjäänteiden palauttaminen haudattavaksi on yleistynyt 2000-luvulla. Museoissa tehtävä provenienssitutkimus on siten osa eettisesti vastuullista kokoelmatyötä.

Aiemman taideteosten ja kulttuurihistoriallisten esineiden proveniensseihin kohdistuneen tutkimuksen motiivit olivat toisenlaisia. Tarve selvittää taideteosten vaiheita on historiallisesti liittynyt ensisijaisesti taidemarkkinoiden ja taidehuutokauppojen institutionalisoitumiseen, mikä tapahtui 1700-luvun jälkipuolella ja 1800-luvulla. Taidehuutokaupoilla oli intressi tutkia myyntiin tulevia teoksia, sillä tunnettu provenienssi nosti niiden hintaa ja pienensi väärennöksen myymisen riskiä. Tunnettuihin kokoelmiin kuuluneet taideteokset olivat keräilijöiden tapa pitää oman kokoelmansa laatu korkeana. Sekä keräilijöiden omista kokoelmistaan laatimissa kokoelmaluetteloissa että huutokauppojen painattamissa myyntikatalogeissa olevat provenienssitiedot ovat nykyisin tärkeä lähde provenienssitutkijoille. Lisäksi taideteosten provenienssit liittyvät taiteilijoiden koko tuotantoa esittelevien Catalogue raisonné -julkaisujen yleistymiseen 1700-luvun jälkipuolella. Näiden julkaisujen merkitys nykyiselle provenienssitutkimukselle on myös suuri.

Toista maailmansotaa edeltäneet poliittiset myllerrykset ovat osaltaan synnyttäneet tarpeen tutkia taide- ja kulttuurihistoriallisten esineiden proveniensseja. Esimerkiksi Ranskan vallankumouksen myötä kansallistettiin, tuhottiin ja ryöstettiin huomattavia määriä kuninkaallista, kirkollista ja yksityisomaisuutta. Merkittävä osa siitä liitettiin julkisiin kokoelmiin, ja tiedon hankkiminen esineiden aiemmista vaiheista oli niiden identifioinnin kannalta olennaista. Seuraava poliittinen murros, jolla oli konkreettisia seurauksia taideteosten ja muiden kulttuurihistoriallisten esineiden proveniensseille, olivat Napoleonin sodat, joiden aikana Ranskaan tuotiin valloitetuilta alueilta massiivisia määriä taide- ja kulttuurihistoriallista omaisuutta. Niiden palauttaminen osana Wienin rauhankongressia oli monimutkainen diplomaattinen kysymys, jonka ratkominen edellytti sitä, että palautettavien esineiden ryöstöpaikka ja -olosuhteet tunnettiin.

Erikieliset vastineet

provenance research	englanti (English)	(suositeltu)
proveniensforskning	ruotsi (svenska)

Käytetyt lähteet

Acquiring2018, Fuhrmeister2019, Goldstein2019, Gramlich2017, Koivulahti2012, Provenance2008, Provenance2021, TheAAM2021

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 27.4.2024: Taidehistoria:provenienssitutkimus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:provenienssitutkimus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →