Taidehistoria:integraalifilmi
integraalifilmi
| integraalifilmi |
analoginen pikakuvausmenetelmä, jossa valotukseen soveltuva kamera käynnistää automaattisesti kuvan kehitysprosessin ilman valokuvaajan toimenpiteitä
Polaroid-yhtiön 1970-luvulla kehittämää integraalifilmiä pidetään helppokäyttöisenä pikakuvausmenetelmänä sen automaattisen luonteen vuoksi. Aiemmat pikakuvausmenetelmät vaativat valokuvaajalta toimenpiteitä, mutta integraalifilmi kehittyy itsenäisesti vedokseksi, eikä kuvan valmistumiseen voi juurikaan vaikuttaa.
Polaroid-tuoteperheeseen kuuluvan integraalifilmin kuva-ala on formaatiltaan neliö. Integraalifilmiä reunustaa yleensä vaalea, muovinen kehys, joka on alalaidasta leveämpi. Tämä vaaleareunainen integraalifilmi vastaa puhekielessä yleistä käsitystä Polaroid-valokuvasta. Integraalifilmin kuvaamiseen soveltuvista kameroista tunnetuin on kokoontaitettava SX-70-kamera, joka on myös designin puolesta aikansa klassikko.
Lähikäsitteet
- polaroid-valokuva (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Bonanos2012, Eriksson&Lukkarinen2021
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 3.2.2026: Taidehistoria:integraalifilmi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:integraalifilmi.)