Taidehistoria:informalismi
informalismi
Tämä sivu on vielä tarkistamatta
| informalismi |
Määritelmä
toisen maailmansodan jälkeen syntynyt, vapaata muotoa ja sommittelua painottanut kuvataiteen suuntaus
Selite
Informalismi on 1940–1950-luvulla alkunsa saanut taidesuuntaus, jonka nimesi taidekriitikko Michel Tapié (1909–1987). Informalismia pidetään abstraktin ekspressionismin eurooppalaisena versiona. Informalistisen taiteen taustan katsotaan liittyvän toisen maailmansodan jälkeiseen jälleenrakennuksen ja inhimillisyyden palauttamisen tarpeeseen.
Ensimmäisiä informalismin edustajia oli Jean Dubuffet (1901–1985), hän kutsui taidettaan nimellä ”art brut”. Informalismissa olikin alkuvaiheessa havaittavissa arkaaisia ja uusprimitiivisiä piirteitä. Suomessa informalismi löi läpi verrattain myöhään, käytännössä vuoden 1961 ARS-näyttelyn kautta. Tässä vaiheessa informalismi oli jo kansainvälisesti menettänyt ajankohtaisuuttaan, mutta suomalaiselle taiteen kentälle informalismilla oli kuitenkin merkittävä vaikutus. Maaliskuulaiset-näyttelyryhmän jäsenet (muun muassa Kain Tapper, Kimmo Kaivanto, Kimmo Pyykkö ja Ulla Rantanen) on liitetty aika ajoin suomalaisen informalismin edustajiksi.Erikieliset vastineet
| informalism | englanti (English) | |
| informell konst | ruotsi (svenska) |
Lähikäsitteet
- abstrakti ekspressionismi (vieruskäsite)
- modernismi (yläkäsite)
Käytetyt lähteet
Anhava&Laine&Peltola1989, Jaukkuri&Eskelinen2011, Valkeapää&Salmela&Bonelius&JYtaidehistoria1997
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Taidehistoria:informalismi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taidehistoria:informalismi.)