zeniittirefraktio


zeniittirefraktio

Selite Koska ilmakehä taittaa valoa, muuttuu kohteen paikka riippuen sen ja havaitsijan välissä olevan ilmakerroksen paksuudesta, paineesta, lämpötilasta jne. Tämän refraktion täsmällinen määrittäminen on varsin vaikeaa, sillä se edellyttää tietoa ilmakehän olosuhteista koko valon kulkureitillä.

Refraktio lisää aina kohteen korkeutta. Horisontissa muutos on noin 35'. Tämä horisonttirefraktio on hieman enemmän kuin Auringon läpimitta, joten Auringon alareunan koskettaessa horisonttia on Aurinko todellisuudessa jo kokonaan laskenut.

Suoraan ylhäältä eli zeniitistä tuleva valo ei taitu lainkaan, jos ilmakerrosten rajapinnat ovat vaakasuoria. Kuitenkin esimerkiksi säätilan muuttuessa on mahdollista, että kylmän ja lämpimän ilman rajapinnat ovat kaltevia ja näin voi esiintyä muutaman kaarisekunnin suuruinen zeniittirefraktio.

Refraktiokulma R ilmoittaa, kuinka paljon korkeammalle kohde näyttää siirtyvän. Kun kohteen todellinen korkeus a on yli 15 astetta, voidaan refraktiolle käyttää likimääräistä kaavaa

R = (P / (273 + T )) 0.00452 tan (90° - a) [astetta],

missä a on korkeus asteina, T on lämpötila Celsius-asteina ja P ilmanpaine hehtopascaleina tai millibaareina. Kun korkeus on alle 15 astetta, ilmakehän kaarevuus on otettava huomioon. Approksimaatio refraktiokulmalle asteina voidaan silloin laskea kaavasta

R= ( P / (273 + T ) ) (0.1594 + 0.0196 a + 0.00002 a² ) /
(1 + 0.505 a + 0.0845 a² ).

Nämä kaavat ovat vastoin dimensioanalyysin sääntöjä, mutta niitä käytetään yleisesti. Suureet on ehdottomasti lausuttava oikeissa yksiköissä, jotta saataisiin oikea numeroarvo.

Erikieliset vastineet

horizon refraction	englanti (English)
refraction	englanti (English)
zenith refraction	englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Tähtitiede:zeniittirefraktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:zeniittirefraktio.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →