yön pimeys


yön pimeys

Selite Hämärän vaiheet määritellään pelkästään Auringon korkeuden avulla. Todellinen valaistuksen määrä sen sijaan riippuu monista muistakin asioista, kuten Kuun vaiheesta, pilvisyydestä ja nykyisin yhä enemmän ympäristön valonlähteistä.

Vaikka saattaisi kuvitella, että pilvisenä yönä on kaikkein pimeintä, niin ei useinkaan ole. Syynä ovat pilvistä siroavat asutuskeskusten valot. Tämä himmeä hajavalo voi näkyä jopa kymmenien kilometrien päässä valonlähteistä. Jos maassa on valoa tehokkaasti heijastava lumipeite, valo leviää vieläkin laajemmalle alueelle. Jos Kuu on taivaalla, myös sen valo pääsee osittain pilvipeitteen läpi, aivan kuten Auringon valo päivällä.

Tähtien, planeettojen ja varsinkin Kuun valo siroaa ilmakehässä, mikä näkyy yötaivaan himmeänä hajavalona. Suomen leveyksillä myös revontulet valaisevat ajoittain taivasta. Ilmahehku on revontulten ohella toinen ilmakehässä esiintyvä varattujen hiukkasten aiheuttama valon lähde. Molempia käsitellään tarkemmin luvussa 17. Lisäksi planeettainvälisessä avaruudessa on pölyä, josta siroava Auringon valo myös valaisee yötaivasta.

Väestön ja elintason kasvaessa suurimmaksi taivaan taustavaloksi on tullut jatkuvasti paheneva valosaaste, joka on peräisin öisestä ulkovalaistuksesta. Valo muuttuu saasteeksi sirotessaan ilman molekyyleistä ja varsinkin epäpuhtauksista joka suuntaan, myös sinne, missä sitä ei tarvita.

Valosaastetta voidaan vähentää huomattavasti suuntaamalla ulkovalaistus siten, että se valaisee maata eikä taivasta, sekä käyttämällä sellaisia lamppuja, jotka säteilevät vain tietyillä kapeilla spektrin aallonpituuskaistoilla. Näiden kapeiden kaistojen taivaalle maasta heijastunut valo voidaan poistaa helposti kaukoputken okulaariin kiinnitettävillä suotimilla. Tavallisten hehkulamppujen valoa ei suotimilla voi poistaa, sillä ne säteilevät koko näkyvän spektrin alueella. Lisäksi ne tuhlaavat energiaa, sillä ne tuottavat suurimman osan tehostaan lämpönä ja vain pienen osan valona.

Suomessa pimeimmät yöt esiintyvät alkusyksyllä. Parhaita ovat kuuttomat elokuun lopun ja syyskuun yöt, sillä maa on vielä tumma ja lumeton. Puissa olevat lehdet vähentävät ulkovalaistuksen leviämistä taivaalle. Talvella maassa oleva lumi heijastaa tähtitaivaan valoa jonkin verran ja kovilla pakkasilla kaikki alailmakehän vesihöyry tiivistyy jääkidesumuksi ja -pilviksi, jotka saattavat himmentää tähtien valoa. Huhtikuussa lumien sulettua saattaa myös olla lyhyt pimeiden öiden jakso, mutta silloin yöt jo nopeaan lyhenevät.

Katso myös Olbersin paradoksi.

Erikieliset vastineet

darkness	englanti (English)
nocturnal	englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Tähtitiede:yön pimeys. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:yön pimeys.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →