skaalakorkeus


skaalakorkeus

Selite Skaalakorkeus on korkeus, jossa paine on pudonnut e:nteen osaan pinnalla vallitsevasta paineesta. (e on luonnollisten logaritmien kantaluku, noin 2.172.)

Skaalakorkeus on suure, jolla usein kuvataan planeettojen ilmakehien ominaisuuksia. Esimerkiksi Maan ilmakehässä happimolekyylien O₂ muodostaman kaasun skaalakorkeus on merenpinnan tasolla noin 7 km ja typpimolekyylien N₂ 8 km.

Hydrostaattisen tasapainon yhtälön yhteydessä skaalakorkeudelle johdetaan lauseke

H = kT / mg,

missä k on Boltzmannin vakio, T absoluuttinen lämpötila, m kaasumolekyylin massa ja g vetovoiman kiihtyvyys.

Skaalakorkeus on siis verrannollinen lämpötilaan T ja kääntäen verrannollinen vetovoiman kiihtyvyyteen g. Päiväntasaajalla lämpötila on korkeampi ja vetovoima hiukan heikompi kuin navoilla. Sekä lämpötila että vetovoima vaikuttavat siihen, että päiväntasaajalla skaalakorkeus on suurempi kuin navoilla. Siksi päiväntasaajalla ilmakehän eri kerrokset ovat hieman paksumpia kuin navoilla.

Erikieliset vastineet

scale height

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Tähtitiede:skaalakorkeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:skaalakorkeus.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →