Tähtitiede:sähkömagneettinen säteily
sähkömagneettinen säteily
| sähkömagneettinen säteily |
Selite
Sähkömagneettinen säteily koostuu massattomista ja varauksettomista fotoneista, jotka tyhjiössä liikkuvat aina samalla nopeudella c=299 792 458 m/s. Säteilyä voi pitää myös aaltoliikkeenä, jolla on tietty aallonpituus l ja taajuus n. Nämä kolme suuretta liittyvät toisiinsa kaavalla
l = c / n.
Fotonilla on tietty energia, joka on sitä suurempi mitä suurempi on säteilyn taajuus eli mitä lyhempi on aallonpituus:
E = hn = hc / l.
Tässä esiintyvä vakio h on Planckin vakio.
Sähkömagneettinen säteily jaetaan eri aallonpituusalueisiin oheisen kuvan mukaisesti:
- Gammasäteily on kaikkein lyhytaaltoisinta säteilyä. Sen aallonpituus on alle 0.01 nanometriä.
- Röntgensäteilyn aallonpituus on 0.01-10 nanometriä.
- Ultravioletti ulottuu 10 nanometristä aina näkyvän valon lyhytaaltoiselle rajalla, noin 400 nanometriin. Ultravioletti voidaan jakaa vielä A-, B- ja C-kaistoihin. Erityisesti UV-B -säteilyn lisääntymisellä voi olla vakavia vaikutuksia elolliseen luontoon.
- Ihmissilmin havaittavan näkyvän valon aallonpituus on suunnilleen välillä 400-700 nanometriä. Se muodostaa vain hyvin kapean kaistan koko sähkömagneettisesta säteilystä.
- Infrapuna-alue ulottuu näkyvän valon pitkäaaltoiselta reunalta yhteen millimetriin.
- Yhden millimetrin ja muutaman kymmenen senttimetrin välillä on mikroaaltojen kaista.
- Kaikkea mikroaaltoja pitempiaaltoista säteilyä sanotaan radioaalloiksi.
Ks. myös säteilymekanismit.
Erikieliset vastineet
| electromagnetic radiation | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Tähtitiede:sähkömagneettinen säteily. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:sähkömagneettinen säteily.)