Tähtitiede:revontulet
revontulet
| revontulet |
Joskus revontulet kehittyvät komeaksi näytelmäksi, jossa esiintyy verhomaisia, kuitumaisia ja kruunumaisia muotoja. Silloin tällöin revontulet ovat niin kirkkaat, että niistä erottuu vihreää ja punaista väriä. Valokuvissa värit näkyvät paremmin kuin paljain silmin.
Etelä-Suomessa revontulia näkyy 10-20 kertaa vuodessa, mutta komeat revontulinäytelmät ovat harvinaisia. Etelä-Suomessa revontulet näkyvät yleensä pohjoistaivaalla, mutta rajuimmat purkaukset voivat ulottua yli taivaanlaen. Pohjoiseen mentäessä revontulien runsaus lisääntyy huomattavasti. Pohjois-Suomessa niitä näkyy jo toistasataa kertaa vuoden aikana. Vastaavasti mentäessä Suomea etelämmäksi revontulet käyvät erittäin harvinaisiksi.
Revontulia esiintyy ympäri vuoden, mutta kesäisin ne eivät näy vaaleiden öiden takia. Revontulet liitetään usein paukkuviin pakkasiin. Mitään todellistä yhteyttä niillä ei kuitenkaan ole. Revontulet vain näkyvät parhaiten pimeinä talviöinä, jolloin taivaan ollessa selkeä on tavallisesti myös kova pakkanen.
Revontulien esiintymisellä ja Auringon aktiivisuudella on selkeä syy-yhteys. Aktiivisuus ja auringonpilkkujen määrä vaihtelevat keskimäärin 11 vuoden jaksoissa, tosin hieman satunnaisella tavalla. Sama jaksollisuus näkyy myös revontulissa. Pilkkuminimin aikana näkyy vain vähän revontulia. Runsaimmin revontulia havaitaan noin kaksi vuotta pilkkumaksimin jälkeen.
Revontulien runsaudessa esiintyy toinenkin jakso, jonka pituus on 27 vuorokautta. Tämäkin jakso liittyy Aurinkoon, sillä se on sama kuin Auringon keskimääräinen pyörähdysaika.
Revontulien aiheuttajia ovatkin Auringosta aurinkotuulen mukana virtaavat varatut hiukkaset, pääasiassa elektronit ja protonit. Suurienergisiä hiukkasia saapuu Auringosta aurinkotuulen mukana, mutta revontulia aiheuttavat hiukkaset eivät välttämättä ole näitä samoja. Energisten hiukkasten törmäykset ionisoivat ja virittävät ilmakehän atomeja ja molekyylejä. Vapautuvat elektronit voivat edelleen ionisoida toisia atomeja.
Revontulien säteily on keskittynyt muutamiin spektriviivoihin. Näkyvän valon alueella voimakkaimpia ovat ionisoituneen typpimolekyylin viivat aallonpituuksilla 391 nm (violetti) ja 473 nm (sininen) sekä hapen viivat aallonpituuksilla 558 nm (vihreä) ja 630 nm (oranssi). Lisäksi punaisen valon alueella on useita spektriviivoja. Hapen viivat ovat kiellettyjä viivoja, jotka voivat syntyä vain hyvin harvassa aineessa.
Maan magneettikenttä vaikuttaa aurinkotuulen hiukkasten liikkeisiin. Ne alkavat liikkua pitkin spiraalinmuotoista rataa magneettikentän voimaviivojen ympäri. Magneettikentän ohjaamina hiukkaset törmäävät lopulta ilmakehään, suurin osa noin 20 asteen eli runsaan 2000 kilometrin etäisyydellä magneettisista navoista. Tämän seurauksena kummankin magneettisen navan ympärille muodostuu soikea rengas, revontuliovaali, johon revontulet keskittyvät.
Revontuliovaali ei sijaitse aivan symmetrisesti navan ympärillä. Koska säteily osuu Maan päivänpuolelle, se työntää ovaalia hieman yön pallonpuoliskoa kohti. Ovaalin etäisyys magneettisesta navasta vaihtelee keskipäivän noin 16 asteesta keskiyön 23 asteeseen.
Revontuliovaali siirtyy kauimmas navalta Suomea kohti iltayöllä noin kello 22. Juuri tähän aikaan esiintyy Suomessa eniten revontulia.
Erikieliset vastineet
| aurorae | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Tähtitiede:revontulet. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:revontulet.)