Tähtitiede:okulaari
okulaari
| okulaari |
Joissakin kaukoputkissa tarkennus tapahtuu pääpeiliä siirtämällä. Polttotason paikka riippuu hyvin voimakkaasti pääpeilin paikasta, joten tällaisten kaukoputkien tarkennusalue on tavallista laajempi. Ne voidaan tarkentaa jopa vain muutaman metrin päähän, joten ne soveltuvat myös muurahaisten katseluun.
Kaukoputken suurennus saadaan jakamalla objektiivin polttoväli okulaarin polttovälillä. Suurennuksen muuttamista varten on siis vaihdettava joko objektiivia tai okulaaria. Objektiivin vaihtaminen merkitsee koko kaukoputken uusimista, mutta okulaareja voi vaihdella helposti; kaukoputkeen verrattuna ne ovat suhteellisen halpoja.
Erilaisia okulaareja. Tavallisista okulaareista parhaita ovat ortoskooppiset ja Plösslit. Nagler on patentoitu okulaarimalli, jonka näennäinen kuvakenttä on peräti 82°. Kuvassa valo tulee vasemmalta ja havaitsija on oikealla.
Okulaariin kuuluu parin sentin mittainen soviteputki, jonka avulla se kiinnitetään kaukoputkeen. Näiden sovitteiden tavallisin läpimitta on 1.25 tuumaa eli 3.175 cm. Japanilaisissa kaukoputkissa käytetään 0.96 tuuman eli 2.45 cm:n soviteputkia. Varsinkin syvän taivaan havaitsijat käyttävät myös 2 tuuman eli 5.08 cm:n varsin kalliita okulaareja. Koska lähes kaikissa kaukoputkissa käytetään jotakin näistä kolmesta sovitteesta, samat okulaarit sopivat useisiin eri kaukoputkiin.
Okulaareja ei valmisteta aivan mielivaltaisille polttoväleille. Tavallisimmin esiintyvä lyhin polttoväli on 6 mm ja pisimmät polttovälit yltävät yleensä noin 50 mm:iin saakka. Muita tavallisia polttovälejä ovat 11 mm, 17 mm ja 26 mm. Yleissääntönä kannattaa muistaa, että mitä lyhyempi okulaarin polttoväli on, sitä suuremman suurennuksen se antaa ja sitä pienempi näkökenttä sillä on.
Kaukoputken okulaarivalikoimaan tulisi kuulua vähintään kolme okulaaria, jotta sitä voisi käyttää riittävän monipuolisesti. Yksi okulaareista antaa pienen suurennuksen, joka on lähellä kaukoputken minimisuurennusta. Toinen okulaari voisi olla maksimisuurennuksen luokkaa, ja kolmas suunnilleen näiden puolivälissä.
Tarkastellaanpa kahta esimerkkiä. Harrastajalle sopivan linssikaukoputken objektiivin läpimitta on esimerkiksi 80 mm ja polttoväli yksi metri eli 1000 mm. Tätä suuremmat linssikaukoputket ovat jo hankalia kuljetella ja myös kohtuuttoman kalliita. Sen minimisuurennus on 0.35×80 = 28× ja maksimisuurennus 2.25×80 = 180×. Minimisuurennuksen antavan okulaarin polttovälin tulisi olla 1000/28 = 36 mm. Maksimisuurennus saadaan okulaarilla, jonka polttoväli on 1000/180 = 6 mm. Sopiva okulaarivalikoima voisi siten olla esimerkiksi 35 mm, 17 mm ja 6 mm.
Toinen esimerkki olkoon 200 mm:n peilikaukoputki, jonka objektiivin polttoväli on 2000 mm. Sen minimi- ja maksimisuurennukset ovat 70× ja 450×. Näitä vastaavat okulaarien polttovälit ovat 29 mm ja 4 mm. Huomaamme, että edellisen esimerkin okulaarivalikoima itse asiassa sopii aika hyvin tähänkin kaukoputkeen; pienimmän suurennuksen antavaksi okulaariksi soveltuisi kuitenkin paremmin 26-millinen.
Tämä on toki vain eräs ehdotelma okulaarivalikoimaksi, sillä jokainen havaitsija valitsee okulaarinsa sen mukaan minkälaisia kohteita hän pääasiassa havaitsee. Usein tilanne on se, että okulaarivalikoiman on valinnut kaukoputken valmistaja, sillä kun ostetaan kaukoputki, seuraa sen mukana muutamia okulaareja. Mikäli niiden antamat suurennukset kuitenkin ovat huomattavasti minimi- ja maksimisuurennuksen välin ulkopuolella, okulaarien käyttökelpoisuus on kyseenalaista.
Okulaareja on markkinoilla useita eri tyyppejä. Yksinkertaisimmat okulaarimallit koostuvat kahdesta linssistä, parhaimmat ja myöskin kalleimmat jopa seitsemästä linssistä. Okulaarin useiden linssien tehtävänä on korjata okulaarin omaa värivirhettä sekä antaa laaja ja reunoille saakka mahdollisimman virheetön kuvakenttä. Kukin linssi aiheuttaa pienen valohäviön, mutta käytännössä tällä on hyvin vähän merkitystä.
Lisäokulaareja hankittaessa saattaa mennä helposti sormi suuhun, sillä valikoimaa ja eri tyyppejä on okulaarimarkkinoilla riittämiin. Huonoja okulaareja ei kannata ostaa, sillä niitä käytettäessä kärsii hyvänkin kaukoputken suorituskyky. Ja on muistettava, että jos vaihtaa kaukoputkea, ei okulaareja tarvitse vaihtaa, joten niiden laatuun kannattaa kyllä sijoittaa hieman rahaa.
Harrastajien käyttöön sopivista okulaarityypeistä voisi mainita esimerkiksi seuraavat: Kellner, Erfle, Plössl ja ortoskooppiset okulaarit. Monet kaukoputkivalmistajat ovat kehittäneet lisäksi aivan omia okulaarityyppejään, jotka ovat usein varsin laadukkaita. Normaalikäytössä näillä okulaarityypeillä ei ole kovin suuria eroja; tärkeintä on, että okulaari on laadultaan hyvä. Erot tulevat selvimmin esiin havaittaessa himmeitä ja vaikeasti erottuvia syvän taivaan kohteita. Tähän tarkoitukseen on olemassa hyvin laajakulmaisia okulaareja, joilla on lähes virheetön kuvakenttä. Nämä huippuokulaarit ovat myös hinnaltaan huippuluokkaa.
Kaukoputken objektiiviin suhtaudutaan usein kunnioituksella, sillä onhan se arvokas optinen tuote, mutta näistä pienistä okulaareista ei paljon välitetä. Ne saavat rauhassa kerätä itseensä pölyä, roskia ja silmästä erittyvää rähmää. Mutta niistäkin on syytä pitää huolta. Kun et käytä niitä, pidä ne laatikossa, jossa ne ovat suojassa pölyltä ja roskilta. Silloin ne säilyvät pitkään puhtaina ja niitä on ilo käyttää. Jos okulaarin linssien väliin pääsee roskia, okulaari on avattava puhdistusta varten, mikä on varsin hankala toimenpide.
Okulaarit huurtuvat hengityshöyrystä, varsinkin pakkasella. Parempi on olla pyyhkimättä kosteutta okulaarista. Mikäli mahdollista, vaihda putkeen toinen okulaari ja pistä huurtunut okulaari taskuun lämpenemään, kunnes kosteus haihtuu, tai pidä havaintotauko.
Erikieliset vastineet
| ocular | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.12.2024: Tähtitiede:okulaari. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:okulaari.)