Tähtitiede:kokonaisheijastus
kokonaisheijastus
| kokonaisheijastus |
n1 sin a = n2 sin b,
tulokulman a sini on
sin a= n2 / n1
on sin b = 1, joten b = 90°. Taittuva valonsäde kulkee siis pitkin väliaineiden rajapintaa. Tätä suuremmilla tulokulman arvoilla valoa ei taitu lainkaan toiseen väliaineeseen. Rajapinta toimii tällöin täydellisen peilin tavoin. Ilmiötä kutsutaan kokonaisheijastukseksi.
Jotta kokonaisheijastus olisi mahdollinen, on oltava n2 / n1 < 1 eli n1 > n2. Valo tulee siis tiheämmästä aineesta harvempaan.
Kokonaisheijastusta käytetään hyväksi esimerkiksi kiikarien prismoissa; kokonaisheijastuksissa valoa ei mene lainkaan hukkaan, toisin kuin tavallisia peilejä käytettäessä. Kiikarissa valo osuu lasin pintaan tavallisesti 45° kulmassa. Jotta kokonaisheijastus tapahtuisi, on oltava n1 sin 45° > 1, eli n1 > 1.241. Kaikkien tavallisten lasien taitekertoimet ovat tätä rajaa suurempia, joten sopivan kokonaisheijastuksen aiheuttavan prisman voi valmistaa mistä tahansa lasista.
Kokonaisheijastuksen rajakulma riippuu väliaineiden taitekertoimien suhteesta. Mitä lähempänä taitekertoimet ovat toisiaan, sitä vähemmän tulevan valonsäteen suunta saa poiketa rajapinnan tasosta. Ilmakehässä kokonaisheijastus esiintyy joissakin kangastuksissa. Silloin näkösäde kulkee lähes vaakasuorassa ja kohtaa hyvin loivassa kulmassa erilämpöisten ilmakerrosten rajapinnan.
Erikieliset vastineet
| total reflection | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 15.11.2024: Tähtitiede:kokonaisheijastus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:kokonaisheijastus.)