havaintosatelliitti

Selite Tähtitaivaalta tulee säteilyä kaikilla sähkömagneettisen spektrin aallonpituuksilla. Kaikki aallonpituudet eivät kuitenkaan pääse ilmakehän läpi. Näitä alueita on havaittu laajemmin vasta 70-luvulta lähtien Maata kiertävistä satelliiteista. Ainoa poikkeus on infrapuna-alue, jossa joitakin kapeita kaistoja voidaan tutkia korkeilla vuorenhuipuilla sijaitsevissa observatorioissa.

Aluksi havaintoja tehtiin korkealle nousevista ilmapalloista, mutta vasta rakettien avulla päästiin nousemaan ilmakehän yläpuolelle. Esimerkiksi ensimmäiset varsinaiset havainnot röntgenlähteistä tehtiin kesäkuussa 1962 rakettilennolla, jossa röntgenilmaisin oli vajaat 6 minuuttia ilmakehän ulkopuolella. Vasta tekokuista on päästy suorittamaan taivaan peruskartoitusta maanpinnalle näkymättömillä aallonpituuksilla.

Satelliittien avulla päästää eroon myös näkyvään valoon vaikuttavasta ilmakehän häiriöstä, seeingistä. Erotuskykyä rajoittaa silloin kaukoputken objektiivin koko (ja tietysti optiikan laatu).

Röntgen- ja gammasäteily: Uhuru, HEAO.
Ultraviolettisäteily: IUE.
Näkyvä valo: Hubble-avaruusteleskooppi.
Infrapunasäteily: IRAS, COBE.

Erikieliset vastineet

observational satellite

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.4.2024: Tähtitiede:havaintosatelliitti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:havaintosatelliitti.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →