Tähtitiede:Auringon säteily
Auringon säteily
Auringon säteily |
Eri aallonpituudet antavat siten erilaisen kuvan Auringosta. Pitkillä aallonpituuksilla säteily tulee laajimmalta alueelta ja sen \ii{elektronilämpötila} on noin $10^6$ K, koska säteily tulee \ii{koronasta}.
Auringon radiosäteily ei ole tasaista, vaan siinä tapahtuu jatkuvia muutoksia Auringon aktiivisuuden mukaan. Kokonaiskirkkaus voi suurten myrskyjen aikaan olla jopa 100 000-kertainen normaaliin verrattuna.
Myös röntgenalueella Auringon ilmiöt liittyvät aktiivisiin alueisiin. Aktiivisuus nähdään kirkkaina röntgenalueina ja myös pienempinä röntgenpisteinä, jotka säilyvät kymmenisen tuntia. Auringon pinnan lisäksi myös sisempi korona säteilee röntgensäteilyä. Auringon napojen lähellä \i{korona-aukoissa} röntgenaktiivisuus on hyvin vähäistä.
Myös ultraviolettikuvissa Auringon pinta on paljon epätasaisempi kuin näkyvässä valossa. Suuret osat pintaa eivät säteile paljonkaan UV-säteilyä, mutta muutamat laajat aktiiviset alueet näkyvät hyvin voimakkaina.
Aurinkoa on UV- ja röntgenalueella tutkittu useista eri tekokuista, mm. Skylab-avaruusasemalta (1973--74) ja Solar Maximum Mission -tekokuusta (1980). Nämä havainnot ovat mahdollistaneet Auringon ulkokerrosten tarkan tutkimisen. Toisista tähdistä tehdyt havainnot ovat paljastaneet koronoita, kromosfäärejä ja magneettisia muutoksia, jotka muistuttavat Auringon vastaavia ilmiöitä. Uudet tutkimusmenetelmät ovat siis tuoneet Auringon ja tähtien fysiikan lähelle toisiaan.
Erikieliset vastineet
solar radiation | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.12.2024: Tähtitiede:Auringon säteily. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Auringon säteily.)