Algol


Algol

Selite

muita nimiä	26 Per, beta Per, A2362, SAO 38592
tähdistö	Perseus
rektaskensio	3 h 8.169 min
deklinaatio	40.956 astetta
visuaalimagnitudi	2.12
väri-indeksi B-V	-0.05
spektriluokka	B8
radiaalinopeus	4 km/s
ominaisliike 100 vuodessa	rektaskensio 0 s; deklinaatio 0"
etäisyys	29 pc

Algol on pimennysmuuttuja, jonka kirkkaus vaihtelee välillä 2.1-3.4 mag hyvin säännöllisesti 2.867 vuorokauden jaksoissa.

Algol tarkoittaa gorgonia, myyttistä hirviötä, jonka hiukset olivat käärmeitä. Tarun mukaan jokainen, joka katsoi gorgonia, jähmettyi kiveksi. Algolin nimi on osa arabiankielisestä nimestä ra's al-ghûl, joka tarkoittaa gorgonin päätä. Vanhoissa kartoissa Algolin kohdalle kuvattiin tavallisesti Perseuksen surmaaman hirviön Medusan pää, ja Medusahan oli yksi gorgoneista.

Mira Cetin ohella Algol on yksi tunnetuimpia muuttuvia tähtiä. Bolognalainen matematiikan professori Geminiano Montanari havaitsi sen himmenemisen vuosina 1667 ja 1670, mutta vasta runsaat sata vuotta myöhemmin keksittiin kirkkauden vaihtelun jaksollisuus. Vuonna 1782 kuuromykkä 17-vuotias tähtitieteen harrastaja John Goodricke havaitsi Algolin himmenemisen. Merkittävä vaikutus Goodricken harrastukseen oli naapurilla, Edward Pigottilla. Yhdessä he alkoivat seurata Algolin muutoksia ja onnistuivat johtamaan sen jakson pituuden. Ilmeisesti Pigottilta on peräisin ajatuksesta, että himmenemiset johtuvat pimennyksistä, joita aiheuttaa tähteä kiertävä planeetta. Muutama vuosi myöhemmin Goodricke kuoli. Tarinan mukaan hän vilustui oleiltuaan kylmässä yöilmassa. Tähtiharrastuskin voi olla vaarallista, jos ei älyä pukeutua lämpimästi.

Spektroskooppiset tutkimukset 1800-luvun lopulla osoittivat, että Algol on kaksoistähti. Myöhemmin sillä on havaittu olevan kolmaskin komponentti. Aurinkokunta sijaitsee suunnilleen tähtien ratatasossa, joten ne peittävät vuorotellen toisensa. Kun himmeämpi tähti kulkee kirkkaamman editse, havaitaan pääminimi, jolloin Algol himmenee noin 1.3 magnitudia. Kirkkaamman tähden kulkiessa himmeämmän edestä nähdään paljon vaatimattomampi sivuminimi. Himmeneminen tapahtuu viidessä tunnissa ja heti sen jälkeen tähti alkaa taas kirkastua. Koska kirkkaus muuttuu huomattavasti jo muutamassa tunnissa, muutoksen voi havaita paljain silminkin. Lisäksi tähti on Suomesta katsottuna aina horisontin yläpuolella, ja parhaiten vieläpä talven pitkinä mutta pimeinä öinä.

Algolin kehitykseen liittyy ongelma, joka tunnetaan Algol-paradoksina. Havaintojen perusteella kirkkaampi tähti on kuuma pääsarjan tähti ja himmeämpi on hieman viileämpi alijättiläinen. Koska raskaat tähdet kehittyvät nopeammin kuin kevyet, tulisi Algolin himmeämmän komponentin olla myös massiivisempi, sillä se on kehityksessään ehtinyt pitemmälle, pois pääsarjasta. Näin ei kuitenkaan ole, vaan himmeämpi on tähdistä kevyempi.

Selityksen Algol-paradoksiin keksi J.A. Crawford vuonna 1955. Kun massiivisempi tähti on kehittynyt jättiläisvaiheeseen, sen uloimmat osat tulevat lähelle toista komponenttia ja alkavat virrata kevyempään mutta kooltaan pienempään tähteen. Lopulta kevyempi komponentti muuttuu massiivisemmaksi.

Erikieliset vastineet

26 Per	englanti (English)
A2362	englanti (English)
Algol	englanti (English)
SAO 38592	englanti (English)
beta Per	englanti (English)

Käytetyt lähteet

Zubenelgenubi

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 18.12.2024: Tähtitiede:Algol. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Tähtitiede:Algol.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →