Oikeustiede:yksityistakaaja/laajempi kuvaus

Yksityistakaajan suoja takauslaissa

1. Takauslain 5 §

Laajemmassa kuvauksessa selitetään niitä takauslain säännöksiä jotka suojaavat yksityistakaajaa ja joita ei ole vielä edellä kuvattu. Ensimmäinen sellainen säännös on takauslain 5 §. Sitä edeltävät yksityistakaajaa koskevat säännökset eli takauslain 1 §:n 3 momentti, 2 §:n määritelmät ja 3 §:n määräys siitä, että takaus on täytetakaus.

Takauslain 5 §:ssä säädetään yleistakauksen rajoituksista. Säännöksen määräyksistä voidaan pääsäännön mukaan poiketa. Pykälän 3 momentin mukaan pykälän säännöksistä ei kuitenkaan voida poiketa takaajan vahingoksi silloin, kun takaaja on luonnollinen henkilö. Säännöksessä on suojattu luonnollisia henkilöitä laajemmin kuin takauslaissa yleensä. Luonnollista henkilöä koskevaa määräystä sovelletaan aina yksityistakaajaan.

2.Takauslain 7 § ja muut sovellettavat sovittelusäännöt

Takausta sovitellaan monien säännösten nojalla. Takauslakiin on otettu niiden lisäksi oma säännöksensä. Se koskee yksityistakaajan takauksen sovittelua sen syntyhetken olosuhteiden vuoksi. Sovittelu tehdään niiden seikkojen perusteella, jotka takauksen saanut luotonantaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää. Takauslain 7 §:n 1 momentti kuuluu seuraavasti: Yksityistakaajan vastuuta luotonantajalle voidaan sovitella, jos takaajan maksettavaksi tulevan päävelan määrä on kohtuuttoman suuri takaajan taloudelliseen asemaan nähden ja luotonantaja takausta annettaessa tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että takaajan vastuu on ilmeisessä epäsuhteessa hänen mahdollisuuksiinsa suoriutua maksuvelvoitteesta. Sovittelussa otetaan huomioon takaajan ikä, hänen maksukykynsä sekä muut olosuhteet takausta annettaessa ja sen jälkeen.

Takaus on oikeustoimi. Oikeustoimen sovittelua koskeva varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) 36 § soveltuu takaukseen. Koska yksityistakaaja on kuluttaja, hänen antamansa sitoumuksen sovittelusta on voimassa myös se, mitä kuluttajansuojalain (38/1978) 4 luvussa säädetään. Näiden sääntöjen soveltamisesta on määräys takauslain 7 §:n 2 momentissa. Pykälän 3 momentin mukaan yksityistakaajan velvollisuutta suorittaa luotonantajalle päävelkaan kuuluvaa viivästyskorkoa tai maksun viivästymiseen perustuvaa muuta aikaan sidottua hyvitystä voidaan sovitella niin kuin korkolain (633/1982) 11 §:ssä säädetään.

3. Luotonantajan tiedonantovelvollisuus (takauslain 12-14 §)

Takaajan aseman muuttumisen merkitys on todettu jo varsinaisessa sana-artikkelissa. Takauslain 12 §:stä alkaa takauslain 3 luku, joka koskee tietojen antamista yksityistakaajalle. 12 §:ssä ovat säännökset luotonantajan tiedonantovelvollisuudesta ennen takauksen antamista, 13 §:ssä tiedonantovelvollisuudesta yleistakauksen ollessa voimassa ja 14 §:ssä takaajan oikeudesta saada tietoja.

Takauslain 12 §:n 1 momentin mukaan luotonantajan on selvitettävä yksityistakaajalle ennen takauksen antamista takauksen piiriin kuuluvat velat liitännäiskustannuksineen, ne edellytykset, joiden perusteella suoritusta voidaan vaatia takaajalta, sekä muut takaajan asemaan olennaisesti vaikuttavat seikat. Jos selvitys annetaan kirjallisena, se on annettava viimeistään takauksen antamista edeltävänä päivänä. Viimeisen virkkeen tarkoitus on, että takaajalle annetaan riittävästi aikaa tutustua kirjallisiin tietoihin.

Takauslain 12 §:n 2 momentin mukaan luotonantajan on ilmoitettava yksityistakaajalle ennen kuin takaus annetaan, sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn liittyvistä seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Yksityistakaajan ei tarvitse osata kysyä oikeita asioita, vaan luotonantajan on selvitettävä ne yksityistakaajalle ilman pyyntöä.

Jos luotonantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa tai laiminlyö sellaisen 2 momentissa tarkoitetun seikan ilmoittamisen, josta hän tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, takaajan vastuuta voidaan sovitella. Vastuun sovittelua käytetään luotonantajan virheellisen menettelyn seurauksena. Takaajan suorituksen osittainen menettäminen painostaa luotonantajaa täyttämään tiedonantovelvollisuutensa.

Luotonantajan on takauslain 13 §:n mukaan ilmoitettava yleistakauksen ollessa voimassa sen antaneelle yksityistakaajalle päävelan maksamaton pääoma kuuden kuukauden väliajoin. Ilmoitusta ei tarvitse tehdä, jos on sovittu, että uudesta päävelasta ilmoitetaan takaajalle viivytyksettä. Ilmoitusvelvollisuus on voimassa myös, kun yksityistakaaja on antanut luotonantajalle takauksen, joka koskee tililuottoa, jossa luotonantajan saatava vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon luottoa tosiasiallisesti käytetään. Seurauksena ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönnistä on, jos laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, se, että yksityistakaajan vastuuta voidaan sovitella.

Kolmannessa tiedonantovelvollisuutta koskevassa säännöksessä, takauslain 14 §:ssä on kyse takaajan pyytämistä tiedoista. Takaajalla on säännöksen 1 momentin mukaan oikeus saada velkojalta pyytämänsä päävelkaa koskevat tiedot. Säännös koskee kaikkia takaajia. Momentissa säädetään vain päävelkaa koskevista tiedoista.

Takauslain 14 §:n 2 momentti koskee velallisen maksukykyyn vaikuttavia seikkoja. Luotonantajan on takauksen voimassa ollessa pyynnöstä ilmoitettava yksityistakaajalle sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista tämän maksukykyyn vaikuttavista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle. Tiedonantovelvollisuus koskee vain sellaisia seikkoja, jotka ovat luotonantajan tiedossa ja jotka voidaan ilmoittaa takaajalle ilman eri selvitystoimenpiteitä taikka jotka luotonantaja voi hankkia sen käytettävissä olevasta luottotietorekisteristä. Mitä tahansa tietoja luotonantaja ei siis joudu selvittämään voidakseen vastata takaajalle. Luotonantajalla on oikeus saada takaajalta kohtuullinen korvaus tietojen luovuttamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Jos velkoja laiminlyö takauslain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn tiedonantovelvollisuutensa ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen, seuraus on sama kuin kahden edellisenkin säännöksen kohdalla: takaajan vastuuta voidaan sovitella.

4. Vakuus takauksen tilalle

Takauslain 20 §:n 1 momentin mukaan yksityistakaaja vapautuu takausvastuusta luotonantajalle, jos luotonantajalle annetaan kyseisen takauksen tilalle toinen takaus tai muu vakuus, jonka arvioidaan riittävän päävelan suorittamiseksi. Säännöksen perusteella voidaan järjestellä esimerkiksi vainajan takausvastuuta niin, että perinnön jakaminen tulee mahdolliseksi. Kuolinpesän vastuuseen säännös ei vaikuta. Se määräytyy yleisten periaatteiden mukaan.

Luotonantajan ei tarvitse hyväksy takauksen tilalle mitä tahansa vakuutta. Hänellä ei ole velvollisuutta hyväksyä muuta takausta kuin ulosottokaaren (705/2007) 3 luvun 44 §:ssä tarkoitetun yhteisön antama takaus. Luetellut yhteisöt, kuten esimerkiksi julkisyhteisö, julkisoikeudellinen laitos ja vakuutus- tai luottolaitos, jonka vakavaraisuus on Suomessa tai muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa julkisen valvonnan alainen, ovat kaikki sellaisia, ettei niiden maksukykyä ole yleensä syytä epäillä.

Edellä tarkoitettu uusi takaus tai vakuus tulee aikaisemman takauksen sijaan niin, etteivät samasta päävelasta vastuussa olevien takaajien tai vakuuden antajien keskinäiset vastuusuhteet muutu (takauslaki 20 §:n 2 mom.).

5. Päävelan suorittaminen alkuperäisen sopimuksen mukaisesti

Takaajan voi olla vaikea selvitä velvoitteestaan maksaa velkojan velka, jos velka yllättäen erääntyy paljon sovittua aikaisemmin. Sehän voidaan eräännyttää esimerkiksi maksun laiminlyönnin perusteella. Takauslain 25 §:n 1 momentin mukaan yksityistakaajalla on oikeus suorittaa päävelka luotonantajalle niiden maksuehtojen mukaisesti, joita olisi ollut noudatettava ilman velan erääntymistä ennenaikaisesti maksuviivästyksen vuoksi tai muuten.

Alkuperäisen aikataulun pitämiseksi yksityistakaajan pitää kuitenkin toimia nopeasti. Edellytyksenä alkuperäisen eräpäivän säilymiselle on, että yksityistakaaja luotonantajan asettamassa, vähintään kuukauden pituisessa ajassa, suorittaa viivästyneen maksun ja että päävelan suorittamisesta asetetaan toinen takaus tai muu vakuus, jonka arvioidaan riittävän velan pääoman suorittamiseksi. Luotonantajalla ei ole velvollisuutta hyväksyä muuta takausta kuin edellä jaksossa 4 selvitetyssä ulosottokaaren 3 luvun 44 §:ssä tarkoitetun yhteisön antama takaus.

Muutokset vaikuttavat vain yksityistakaajan asemaan. Takauslain 25 §:n 1 momentin viimeisen virkkeen maksuviivästyksen osalta säädetty mukaan on voimassa myös, jos päävelka on eräännytetty ennakkoviivästyksen tai muun siihen verrattavan syyn vuoksi.

Alkuperäisen sopimuksen noudattaminen koskee vain yksityistakaajaa. Päävelka katsotaan erääntyneeksi velalliseen ja muihin takaajiin nähden, vaikka yksityistakaaja takauslain 25 §:n 1 momentin mukaisesti suorittaa päävelan alkuperäisen sopimuksen mukaisin maksuehdoin.

6. Muut säännökset

Takauslain 37 §:n mukaan yksityistakaajaa ei sido ennen riidan syntymistä sovittu ehto, jonka mukaan takausta koskeva riita-asia on ratkaistava välimiesmenettelyssä. Välimiesmenettelyä koskevasta sopimusehdosta huolimatta yksityistakaaja voi nostaa kanteen velkojaa vastaan yleisessä tuomioistuimessa.

Seuraava takauslain säännös koskee kansainvälisiä säännöksiä. Takauslain 38 §:n 1 momentin mukaan lain säännöksestä, josta ei voida sopimuksella poiketa yksityistakaajan vahingoksi, ei myöskään voida poiketa hänen vahingokseen sopimuksella, jonka mukaan yksityistakaajan luotonantajalle antamaan takaukseen on sovellettava vieraan valtion lakia, jos takaukseen muutoin olisi sovellettava tätä lakia. Lähtökohta on Rooman yleissopimuksen (tehty 19.6.1980), johon Suomi on liittynyt marraskuussa 1996, mukaan se, että osapuolet voivat sopia sovellettavasta laista. Takauslain säännöksellä turvataan se, ettei pakottavia yksityistakaajaa suojaavia säännöksiä voida syrjäyttää valitsemalla sovellettavaksi muu kuin Suomen laki.

Takauslain 38 §:n 2 momentissa viitataan kohtuuttomia ehtoja koskevien säännösten osalta kuluttajansuojalakiin. Sen mukaan lakiviittauksen vaikutusten rajoituksista tapauksissa, joissa kysymys on kohtuuttomia ehtoja koskevista säännöksistä, säädetään kuluttajansuojalain 4 luvun 5 §:ssä.

Viimeisen takausta koskevan takauslain säännöksen eli 39 §:n mukaan kuluttaja-asiamies valvoo luotonantajien ja yksityistakaajien välisten sopimusehtojen käyttöä.