Oikeustiede:virkakieli (oikeuskulttuuri)/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki
Jump to navigation Jump to search

Palaa takaisin käsitesivulle

Virkakielen kaavamaisuus. Myös muiden kuin juristien käyttämä virkakieli pyrkii hakeutumaan kaavoihin ja malleihin. Asiakirjakaavoja on julkaistu lähes kirjapainotaidon koko olemassaolon ajan. Pyrkimys muuttumattomaan, muodolliseen sanontaan leimaa viranomaisten kieltä vielä tänäkin päivänä, ja monissa tilanteissa vakiintuneiden kaavojen käyttäminen on perusteltua, mutta jokin osa on pohjaltaan magiaa.

Kun viranomainen toteaa, että kantelukirjelmä ei "anna aihetta toimenpiteisiin", sanonta on virkakielinen mutta viesti yksiselitteinen. Maallikon kannalta jo vaikeammin miellettävissä ovat ilmaukset "asia jää sillensä" (lämnas därhän) ja "lausunnon antaminen asiasta raukeaa".

Sosiolingvistisessä tutkimuksessa on todettu, että virkakielellä on ryhmää lujittava merkitys. Moitteeton kaavojen käyttäminen osoittaa, että virkamies tai virasto on tehtäviensä tasalla. Toimeenpanoportaassa saattoi ennen herättää kummastusta tuomioistuimen päätös, jota ei olisi lähetetty "tiedoksi ja sellaisia toimenpiteitä varten, joihin asia kenties antaa aihetta". Tätä nykyä lomakepohjan valinta ajaa saman asian.

Viranomaisille osoitetut kirjelmät. Ennen kirjelmiin kätketyt viittaukset virkahierarkiaan ja alamaisuuden osoitukset ovat väistyneet. Tuomioistuimille kirjoitettaessa oli kerran käytettävä virallista paperia, ja hovioikeudelle osoitetun kirjelmän ensimmäiselle sivulle sopi kirjoittaa tekstiä vain viisi riviä ja korkeimmalle oikeudelle kolme. Tapa lienee syntynyt aikana, jolloin diaari ja toimitusleimat lyötiin asiakirjavihon kääreenä käytettyyn kirjelmään, johon myös kiinnitettiin leimamerkit ja merkinnät lunastusmaksun suorittamisesta. Virallinen paperi ja rajoitettu rivimäärä käsitettiin tavaksi osoittaa kunnioitusta sille viranomaiselle, jolle kirjelmä oli osoitettu.

Virkanimikkeen käyttämistä henkilölle osoitetussa kirjelmässä pidettiin välttämättömänä, ja nimikkeeseen oli usein liitettävä sana "herra". Erivapauskirjelmä osoitettiin Tasavallan Herra Presidentille. Ylimpänä oikeudenvalvojana taas toimi Valtioneuvoston Herra Oikeuskansleri. Saksassa tiettävästi tarvitaan yhä edelleen erityistä ammattitaitoa kirjeen sommittelussa, jos lähetyksen saaja sattuu olemaan vaikkapa tuomioistuimen presidentti, paroni ja tohtori.

Nykyisen hyvän hallinnon periaatteiden mukaan virheellinen sananvalinta tuskin aiheuttaa ihmiselle suuria vaikeuksia. Viranomaisella on velvollisuus vaatia asianomaiselta ehkä tarvittava selvitys.

Kirjoittaja: Jukka Kemppinen