Oikeustiede:työntekijän korvausvastuu/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Työnantajan ja työntekijän korvausvastuusta on säädetty vahingonkorvauslaissa (412/1974). Lain 4 luku koskee työntekijän korvausvastuuta. Sen 1 § kuuluu seuraavasti:
Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa opetukseen liittyvässä työssä vahingon, vastaa hän vahingosta tässä pykälässä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Sama koskee hoitolaitoksessa hoidettavana olevan hoitoon liittyvässä työssä tai vangin vankityössä aiheuttaman vahingon korvaamista. (1423/1991)
Jos vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.
Työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta säädetään erikseen. (13.12.1991/1423)
Työnantajan vastuusta on puolestaan säädetty vahingonkorvauslain 3 luvussa. Säännöksestä ilmenee, miksi työntekijä ei ole työssä työnantajan sopimuskumppanille aiheutetusta vahingosta ensisijaisessa vastuussa. Vastuu on työnantajalla eli vahingon kärsineen sopimuskumppanilla. Sopimuskumppani vastaa ensisijaisesti sopimuksen virheellisestä täyttämisestä aiheutuneen vahingonkorvauksen suorittamisesta vastapuolelle. Työantajan vastuusta on säädetty mainitun 3 luvun 1 §:ssä seuraavasti:
Työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiantosuhteen pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettava työntekijään.
Mitä 1 momentissa on sanottu työnantajasta, koskee vastaavasti valtiota, kuntaa ja muuta julkista yhteisöä tai laitosta, kun vahinko on aiheutunut sellaisen julkisyhteisön työntekijän taikka yhteisöön virka- tai siihen verrattavassa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä.
Jos se, joka viranomaisen määräyksestä, luottamustoimeen valittuna tai toisen pyynnöstä suorittaa laissa määrättyä tai työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa tiettyä tehtävää olematta itsenäinen yrittäjä, tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa vahinkoa, on se, jonka lukuun tehtävä suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä tai hoitolaitoksessa hoidettavana oleva vastaavasti hoitoon liittyvässä työssä, on niin ikään se, jonka lukuun työ suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon. (13.12.1991/1423)
Myös työsopimuslaissa (55/2001) on määräyksiä työnantajan ja työntekijän vastuusta. Lain 12 luvun 1 §:ssä säädetään sekä työnantajan että työntekijän vastuusta. Säännöksessä ei kumota mitenkään vahingonkorvauslain määräyksiä, vaan täydennetään niitä. Lain 12 luvun 1 §:ssä säädetään yleisestä vahingonkorvausvelvollisuudesta. Sen 3 momentissa ovat määräykset työntekijän korvausvastuusta työnantajalle, joka on joutunut maksamaan vahingonkorvausta työntekijän tahallisesti tai huolimattomuudella sopimuskumppanille aiheuttamasta ja työnantajan korvaamasta vahingosta. Mainittu momentti on seuraavanlainen:
Työntekijän, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsopimuksesta tai tästä laista johtuvia velvollisuuksia tai aiheuttaa työssään työnantajalle vahinkoa, on korvattava työnantajalle aiheuttamansa vahinko vahingonkorvauslain (412/1974) 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.
Säädettyjen perusteiden mukaan tarkoittaa, että vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n mukaiset lievennykset työntekijän vastuuseen otetaan huomioon myös työsopimuslaissa olevien säännösten ohella.