Oikeustiede:takauksen sovittelu/laajempi kuvaus

Erityiset sovittelusäännökset

Takauslain 12 §:n 3 momentin mukaan yksityistakaajan luotonantajalle antamaa takausta voidaan sovitella, jos luotonantaja laiminlyö säännöksen 1 tai 2 momentissa säädetyn velvollisuutensa antaa tietoja. Takausta voidaan sovitella sekä silloin, kun tietoja ei ole annettu, että silloin, kun luotonantaja on antanut virheellisiä ja harhaanjohtavia tietoja. Laiminlyönnin ja virheellisten tietojen antamisen yhteydessä voivat sovellettaviksi tulla myös oikeustoimilain pätemättömyyssäännökset.

Sovittelu tulee kysymykseen vain sellaisen takaajan hyväksi, jonka sitoumukseen luotonantajan laiminlyönti on vaikuttanut. Jos takaaja ei ole halunnut tietoja, hän ei voi vedota laiminlyöntiin. Tiedon puute johtuu silloin takaajasta itsestään, ei velkojasta, joka olisi tiedot halunnut antaa.

Luotonantaja ei voi vapautua tiedonantovelvollisuudesta sillä perusteella, ettei hän tiennyt jotain asiaa takauksen oikeusvaikutuksista tai ei osannut selostaa sitä. Luotonantaja on elinkeinonharjoittaja, joka elinkeinotoiminnassaan myöntää luottoja tai vakuuksia takausta tai muuta vakuutta vastaan. Hänen tulee tuntee omassa elinkeinossaan tarpeelliset säännöt ja niiden merkitys. Velallisen maksukykyyn liittyvien asioitten osalta kyse on luotonantajalla olevien tietojen eteenpäin siirtämisestä, joten luotonantaja ei ole saanut salata hänellä olleita tietoja.

Jos yhteistakaajalle ei ole kerrottu yhteisvastuusta, hänen vastuunsa voidaan sovitella pääluvun mukaiseksi, mikä on takaajan käsitys yleensä, jos yhteisvastuuta ei hänelle selvitetä. Ajateltavissa on myös, että yleistakaus muutetaan erityistakaukseksi. Jos takaaja ei olisi saatuaan oikein tiedoin lainkaan antanut takausta, hänet pitää vapauttaa vastuusta.

Yleistakauksen antaneen yksityistakaajan vastuuta voidaan sovitella takauslain 13 §:n 2 momentin nojalla, jos luotonantaja laiminlyö säännöksen 1 momentin mukaisen velvollisuutensa ilmoittaa yksityistakaajalle maksamattoman pääoman määrän. Sovittelu tulee kysymykseen, jos päävelan määrän kehityksen ilmoittaminen olisi vaikuttanut takaukseen. Käytännössä takaaja ei voi vapautua sovittelulla niistä vastuista, joista hän olisi saanut tiedon laiminlyödyllä ilmoituksella. Sen sijaan ilmoituksella voi olla merkitystä sen jälkeen syntyneitten velkojen osalta. Takaajallahan olisi ollut ilmoituksen saatuaan mahdollisuus takauslain 6 §:n nojalla määrätä, ettei hän vastaa enää uusista pääveloista.

Takaajan vastuuta voidaan sovitella takauslain 14 §:n 3 momentin nojalla, jos velkoja laiminlyö vastata takaajan säännöksen 1 tai 2 momentissa tarkoitettuun kysymykseen ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen takaukseen. Säännöksen 1 momentin mukaan takaajalla on pyynnöstä oikeus saada velkojalta päävelkaa koskevia tietoja. Pykälän 2 momentin velkojan ilmoitusvelvollisuus koskee tietoja sellaisista velallisen sitoumuksista ja muista maksukykyyn vaikuttavista seikoista, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä takaajalle ja jotka olisivat ilmoitettavissa ilman eri selvitystoimenpiteitä. Jo syntyneisiin velkoihin ei takaajan saama vastaus olisi enää voinut vaikuttaa. Näin ollen sovittelu tulee säännöksen nojalla kysymykseen vain harvoin. Arviointi on samankaltaista kuin takauslain 13 §:n 2 momentin nojalla tehtävässä sovittelussa.