Oikeustiede:syllogismi/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Syllogismi logiikassa. Klassinen luokkalogiikka tarkasteli tapauksia, joissa kaikki, ei kaikki, joku tai ei mikään olioista x kuului tai ei kuulunut tiettyyn luokkaan (joukkoon) p. Esimerkkinä tällaisista luokkaan kuuluvista määrityksistä ja niistä tehtävistä päätelmistä voisi olla:
- Ylälause: Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia.
- Alalause: Sokrates on ihminen.
- Johtopäätös: Sokrates on kuolevainen.
Syllogistinen päätösmalli. Perinteinen suomalainen tuomioistuimen päätös on kirjoitettu syllogistisen mallin mukaan. Esimerkki siitä voisi olla:
- Ylälause/normipremissi: Joka tahallaan surmaa toisen, tulee tuomita rangaistukseen R.
- Alalause/faktapremissi: A on tahallaan surmannut B:n.
- Johtopäätös: A tulee tuomita rangaistukseen R.
Tosin Suomessa on ollut tapana kirjoittaa ratkaisussa oikeudellisen näyttöharkinnan lopputulos ennen sovellettuja oikeusnormeja.
Syllogistisen päätösmallin ongelmat. Loogisen syllogismin eli deduktiivisen päätelmän johtopäätös sisältyy jo piilevänä sen premisseihin, ja johtopäätös vain kirjoittaa sen auki, joten deduktiivinen päättely – toisin kuin induktiivinen päättely – ei lisää tietoamme maailmasta. Syllogismin pätevyys on sidoksissa vain premissien paikkansa pitävyyteen tai perusteltavuuteen. Näin ollen oikeudellinen syllogismi ei lainkaan vähennä todistusharkinnan tai laintulkinnan ongelmia. Mallin käytöllä saavutettava näennäisobjektiivisuus voi päinvastoin johtaa siihen, että ratkaisun perusteluista jätetään pois valittuja premissejä vastaan puhuvat seikat (kuten esimerkiksi vastanäyttö), jolloin ratkaisun perustelujen informaatioarvo vähenee.
Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala