Oikeustiede:suojametsä
suojametsä
| suojametsä |
Suojametsäalueen metsät ovat maanpinnan korkeuden, pohjoisen sijainnin tai niiden yhteisvaikutuksen takia ilmastollisesti epäsuotuisilla alueilla kasvavia metsiä Lapin läänissä. Suojametsäalueen metsiä kuvaavat puuston pitkä kiertoaika ja harvoin toistuvat siemenvuodet, minkä vuoksi metsien uudistuminen on epävarmaa ja hidasta. Jos metsän säilyminen on tarpeen metsärajan alenemisen estämiseksi, voidaan alue valtioneuvoston asetuksella säätää suojametsäalueeksi. Suojametsäalueen muodostavat Lapin läänissä Enontekiön ja Utsjoen kunnat kokonaisuudessaan sekä Inarin, Kittilän, Kolarin, Muonion, Sallan, Savukosken ja Sodankylän kunnissa sijaitsevat alueet, joiden rajat on käyty ja merkitty maastoon. Suojametsäalueen kokonaispinta-ala on noin 3,3 miljoonaa hehtaaria, josta suurin osa on valtion omistuksessa.
Suojametsäalueella metsää on hoidettava ja käytettävä erityistä varovaisuutta noudattaen ja siten, ettei toimenpiteillä aiheuteta metsärajan alenemista. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa myös tarkempia säännöksiä metsän hoitamisesta ja käyttämisestä sekä uudistumisen seurannasta suojametsäalueella. Suojametsäalueella voidaan käyttää kaikkia metsänuudistamismenetelmiä, mutta tavoitteena on kuitenkin käyttää luontaista uudistamista aina, kun siihen on metsälain mukaiset edellytykset. Suojametsäalueella maa- ja metsätalousministeriö voi rajoittaa kotitarvepuun ottoa tai kieltää sen kokonaan, jos erityiset paikalliset olosuhteet sitä vaativat. Tällä hetkellä suojametsäsäännökset sisältyvät metsälakiin (1093/1996) ja sen nojalla annettuun sääntelyyn. Ensimmäiset suojametsäsäännökset annettiin jo 1920-luvulla.
Kirjoittaja: Kimmo Huttunen
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:suojametsä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:suojametsä.)