Oikeustiede:säädöstyypit/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Säädöksiä voidaan jaotella eri perusteiden mukaan. Seuraavassa luonnehditaan lakeja niiden sisällön ja lakiteknisen muodon perusteella.

Säädöstyyppejä niiden sisällön perusteella

Säädösten sisällön mukaan voidaan erottaa seuraavanlaisia lakeja: (1) yleislaki, (2) erityislaki, (3) puitelaki, (4) suunnittelulaki, (5) kehittämislaki, (6) tavoitelaki ja (7) säästölaki.

Yleislaki on laki, jolla annetaan tiettyä toimintaa koskevat yleiset säännökset. Yleensä yleislain säännökset ovat melko abstrakteja, koska lailla on tarkoitus säännellä kattavasti kyseistä toimintaa. Hallinto-oikeuden alalla on useita yleislakeja, kuten esimerkiksi hyvää hallintoa ja hallintomenettelyä sääntelevä hallintolaki (434/2003), julkishallinnon avoimuutta koskeva laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999) sekä kansalliskieliä sääntelevä kielilaki (423/2003).

Erityislaki on luonnehdittavissa laiksi, jolla säännellään erityistä toimintaa ja joka merkitsee poikkeusta yleislaista. Suhteessa yleislakiin erityislailla annetaan yleislakia täsmentäviä, täydentäviä ja siitä poikkeavia säännöksiä. Esimerkkinä tällaisesta erityislaista voidaan mainita laki verotusmenettelystä (1558/1995), jolla säännellään verotuksessa noudatettavaa menettelyä ja joka siis poikkeaa hallinnon yleislaista eli hallintolaista.

Puitelaiksi voidaan määritellä laki, joka sisältää perussäännökset tietystä asiasta, ilmiöstä tai elämänalasta. Olennaista on, että tässä laissa sääntely ei ole erityisen yksityiskohtaista. Yleensä edellytetäänkin, että tarkemmat säännökset annetaan alemmanasteisilla säännöksillä. Suunnittelulaiksi voidaan kutsua puolestaan lakia, jolla säännellään suunnittelujärjestelmiä tai tiettyjen suunnittelutehtävien järjestelyjä (esim. kuntauudistus). Kehittämislaiksi on nimitetty lakia tietyn toiminnan kehittämiseksi (esim. korkeakoululaitoksen kehittämislaki). Tavoitelaissa säännellään vain tavoitteista, ei esimerkiksi niihin pääsemiksi tarvittavista keinoista.

Säästölaiksi on nimitetty lakia, jonka keskeisenä tarkoituksena on vähentää valtion menoja. Ennen vuotta 1992 säästölakien määrä oli hyvin vähäinen. Sittemmin tällaisten lakien määrä ja taloudellinen merkitys on ollut suuri. Vuosina 1991–1999 säästölakien valtion menoja vähentävä vaikutus oli noin 55 miljardia markkaa eli nykyrahassa 9,1 miljardia euroa. Varsinaisia säästölakeja ei enää 2000-luvulla annettu, kunnes asia tuli ajankohtaiseksi jälleen vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen.

Säädöstyyppejä lakiteknisen muodon perusteella

Säädösten lakiteknisen muodon perusteella on eroteltavissa seuraavanlaisia lakeja: (1) uusi laki, (2) muutoslaki, (3) määräaikainen laki ja (4) väliaikainen laki.

Uusi laki on laki, jolla säännellään uusi asia tai asiaryhmä. Uudeksi laiksi luetaan myös laki, jolla säännellään uudella tavalla jo säännelty asiakokonaisuus kumoamalla aikaisempi laki. Muutoslaki on puolestaan laki, jolla tehdään muutos voimassa olevaan lakiin. Tällainen muutos voi olla vähäinen, vain paria pykälää koskeva taikka laaja lain tarkistus, jolloin siihen saatetaan tehdä useita muutoksia. Muutoslaiksi kutsutaan myös lakia, jolla kumotaan voimassa olevan lain säännöksiä tai lisätään siihen säännöksiä, jopa uusia lukujakin.

Määräaikainen laki on laki, joka on säädetty olemaan voimassa tietyn määräajan. Tyypillisiä määräaikaisia lakeja ovat niin sanotut kokeilulait, joilla pyritään selvittämään tietyn järjestelmän toimivuutta (esim. Kainuun hallintokokeilu). Väliaikainen laki on puolestaan laki, joka on tarkoitettu olemaan väliaikaisena voimassa tietyn ajan (esim. väliaikainen verolaki).