Oikeustiede:ranta-asemakaava
ranta-asemakaava
| ranta-asemakaava |
Rantarakentamisen lähtökohtana on, ettei meren tai vesistön ranta-alueeseen kuuluvalle rantavyöhykkeelle saa rakentaa ilman asemakaavaa tai sellaista yleiskaavaa, joka on nimenomaisesti laadittu rakennusluvan myöntämisen perusteeksi. Tätä rajoitusta kutsutaan suunnittelutarpeeksi ranta-alueella. Ranta-aluetta koskevan suunnittelutarpeen poistaa eli toisin sanoen rakentamisen mahdollistaa vain asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, joka on tarkoitettu nimenomaan ohjaamaan rakentamista.
Ranta-asemakaavan käsittelee ja hyväksyy kunta. Maanomistaja voi kuitenkin huolehtia ranta-asemakaavaa koskevan ehdotuksen laatimisesta omistamalleen ranta-alueelle (maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, MRL) 74 §). Ennen laatimiseen ryhtymistä on oltava yhteydessä kuntaan ja toimitettava kunnalle osallistumis- ja arviointisuunnitelma. Maanomistajan toimesta laadittavan asemakaavan alueen tulee muodostaa tarkoituksenmukainen kokonaisuus.
Ranta-asemakaavaa laadittaessa on voimassa, mitä asemaakaavasta muutoin säädetään. Esimerkiksi menettelyssä noudatetaan MRL 8 lukua ja sisältövaatimuksissa MRL 54 §:ää. Tämän lisäksi ranta-asemakaavalle on MRL 73 §:ssä asetettu erityisiä sisältövaatimuksia. Niiden mukaan on katsottava, että suunniteltu rakentaminen ja muu maankäyttö sopeutuu rantamaisemaan ja muuhun ympäristöön; luonnonsuojelu, maisema-arvot, virkistystarpeet, vesiensuojelu ja vesihuollon järjestäminen sekä vesistön, maaston ja luonnon ominaispiirteet otetaan muutoinkin huomioon; sekä ranta-alueille jää riittävästi yhtenäistä rakentamatonta aluetta.Kirjoittaja: Ilari Hovila
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Jääskeläinen&Syrjänen2015, s. 513-550, Ekroos&Majamaa2005, s. 369-414
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:ranta-asemakaava. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:ranta-asemakaava.)