Oikeustiede:pouvoir neutre
pouvoir neutre
| pouvoir neutre (luo nimityssivu) |
Pouvoir neutre-teorian hahmotteli Benjamin Constant ensi kerran jo kirjoituksessaan Principes de politique (1815). Kuninkaanvallan ohella hän erotti valtiossa toisistaan toimeenpanovallan, edustusvallan ja tuomiovallan, joiden käyttö oli annettu kolmelle valtapoolille. Kun niistä jokaisen toimivalta oli rajallinen, siitä Constantin mukaan seurasi jännitteitä, pyrkimyksiä toimivallan ylittämiseen. Siksi tarvittiin neutraali valta (un pouvoir neutre), joka kuuluisi kuninkaalle, huolehtimaan siitä, että kolme muuta valtapoolia pysyisivät toimivaltansa rajoissa.
Constantin mukaan osa korkeimman hallitusvallan tehtävistä oli luokiteltavissa "passiivisen" ja osa "aktiivisen" vallan käytöksi. Neutraali valta oli passiivista valtaa. Valtuuksiin, joita kuningas "sovittelutarkoituksessa" henkilökohtaisesti ja itsenäisesti käyttäisi, Constant halusi lukea ministerien nimittämiseen ja erottamiseen, edustuslaitoksen hyväksymien lakien vahvistamisen, vallan hajaannuttaa edustuslaitoksen kamari ja määrätä ennenaikaiset vaalit, vallan määrätä edustuslaitoksen kamarien istuntokausista, tuomarien nimittämisen, armahdusvallan ja ulkoasiainvallan.
Pouvoir neutren alan Benjamin Constant määritteli edellä kuvatuin tavoin niin laajaksi, ettei siinä saattanut kysymys olla enää muiden valtapoolien valtuuksien tasapainottamisesta, vaan hallitsijan aseman korostamisesta.
Kun Suomessa vuonna 1919 päätettiin uudesta hallitusmuodosta, siihen otettu luettelo tasavallan presidentille kuuluvista valtuuksista ei suuresti poikennut Benjamin Constantin esittämästä luettelosta. Hallitusmuodolla pyrittiin, kuten K.J. Ståhlberg ilmoitti, luomaan "lainalainen mutta luja ja tehokas hallitusvalta".Kirjoittaja: Antero Jyränki
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:pouvoir neutre. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:pouvoir neutre.)