Oikeustiede:palvelumaksu/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Jos valtio tuottaa palveluja, jotka ovat maksullisia, niistä on säädettävä laissa, mutta määrittämättä aina maksun suuruutta säädöstekstissä. Eräät maksunimikkeellä kannettavat rahasuoritusvelvoitteet valtiolle (mm. sosiaaliturvamaksu) luonnehditaan veroiksi, koska maksaja ei saa välitöntä vastasuoritusta. Verosta säädettäessä veron määrä on säänneltävä laissa niin tarkasti, ettei se jätä viranomaisille vapaata harkintavaltaa. Maksusääntelyssä päätösvalta maksun tarkasta suuruudesta yksityistapauksessa voi delegoitua lakia alemmalle säännöstasolle.

Valtion viranomaisten virkatoimien, palvelujen ja muun toiminnan maksullisuudesta ja maksujen suuruuden yleisistä perusteista valtuutetaan säätämään tavallisella lailla (PeL 80.2 §). Käytännössä tällaisiinkin maksuihin liittyy oikeusturvakeinona valitus. On myös mahdollista rahoittaa tietyn elinkeinotoiminnan valvontaan perustetun viranomaisen toiminta maksuvelvoittein.

Maksujen nimikettä on ryhdytty käyttämään myös rangaistuksen luontoisissa, sakotusvaltaa muistuttavissa sääntely-yhteyksissä (erilaiset ns. rikemaksut). Tällaisten sääntelyjen yhteydessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntojen ohjauksessa on syntynyt rangaistusmaksun käsite. Tämän luonteisen maksun sääntelyä on arvioitava perustuslain 8 §:ssä säädettävän rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen ja rikosoikeudellisen sanktion ennakoitavuussäännön mukaisesti, eli sääntelyn on oltava tarkka, eikä velvoitteita voida säätää taannehtivasti.

Ajoittain on ollut tulkinnanvaraista, onko ehdotetussa uudessa laissa tarkoitettu palvelumaksua vai rikosoikeudellista seuraamusmaksua. Ratkaisuperiaatteena on se, onko palvelusta maksaminen vai sanktiointi taikka esim. alan elinkeinotoiminnan valvonnan rahoittaminen viranomaistoimin uuden säätelyn pääperuste (vastikesuhde maksulaissa).

Perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä ovat olleet erityisen ongelmallisia sellaiset maksuvelvoitteet laissa, jotka yhtä aikaa toteuttavat sekä fiskaalisia tavoitteita että sisältävät elinkeinotoiminnan sanktiointia. Näissä tapauksissa julkisen vallan intressissä olisi se, että maksun suuruuden sääntely olisi joustavaa eikä täysin sidottua lakitason sääntelyyn. Toisaalta verolain tarkkuusvaatimukseen ja kriminalisointisääntelyyn liittyy rajoitteita delegoinneille.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita