Oikeustiede:päivittäinen lepoaika
päivittäinen lepoaika
| päivittäinen lepoaika |
Määritelmä
työpäivän kuluessa työntekijälle annettava, työajan keskeyttävä tauko
Selite
Päivittäistä lepoaikaa kutsutaan yleiskielellä ruokatunniksi. Työntekijällä on oikeus päivittäiseen, vähintään tunnin pituiseen lepoaikaan silloin, kun vuorokautinen, yhdenjaksoinen työaika ylittää kuusi tuntia. Vuoro- ja jaksotyössä annettavan lepoajan pituus on vähintään puoli tuntia. Työntekijän on voitava käyttää lepoaikansa omiin tarkoituksiinsa. Vaikka työntekijä ei voisi täysin vapaasti päättää päivittäisen lepoaikansa käyttämistä, esimerkiksi työpaikan sijainnista tai muista olosuhteista johtuvasta syystä, toteutuu päivittäisen lepoajan tarkoitus silloin, kun työntekijä on tosiasiallisesti kokonaan vapaa työntekovelvoitteistaan. Esimerkiksi taukotilan, joka on varattu työntekijöiden lepoajan käyttämistä varten, on sijaittava siten, ettei niihin kulkemiseen käytetty aika haittaa lepoajan käyttötarkoitusta. Jos työntekijän läsnäolo on työn jatkumisen kannalta välttämätöntä, on työntekijälle varattava mahdollisuus ruokailuun työn teon lomassa ja tällöin ruokailuun käytetty aika luetaan työaikaan. Lepoaikaa ei voida sijoittaa työvuoron alkuun tai loppuun, vaan se on annettava työpäivän kuluessa. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia tunnin pituisen lepoajan lyhentämisestä puoleen tuntiin.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Marjo Ylhäinen
Kirjoittaja: Marjo Ylhäinen
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:päivittäinen lepoaika. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:päivittäinen lepoaika.)