Oikeustiede:päästökauppa
päästökauppa
päästökauppa |
Päästökaupassa käydään kauppaa päästöyksiköillä, joita kutsutaan myös päästöoikeuksiksi. Päästökauppa perustuu keinotekoisesti luotuun markkinaan. Yleensä tällainen markkina luodaan asettamalla esimerkiksi tietyille toimijoille, teollisuuden aloille tai valtioille päästövähennys- tai päästörajoitusvelvoitteita. Tarkoituksena on vähentää kokonaispäästöjä tai ainakin rajoittaa niiden kasvua, mikä taasen aiheuttaa niukkuutta tarjolla olevista päästöyksiköistä, jolloin päästöyksikölle syntyy hinta, kun kysyntä ylittää tarjonnan. Taloudellisen teorian mukaan tämä hintasignaali johtaa siihen, että päästökaupassa markkinat itse ohjaavat päästöjen vähentämisen sinne, missä se on kustannustehokkainta. Tämä johtaa kansantaloudelliseen säästöön verrattuna siihen, että esimerkiksi kaikille päästölähteille olisi asetettu "juustohöylämallilla" sama suhteellinen päästövähennysvelvoite.
Markkinamekanismin toimintaperiaate tarkoittaa, että päästökauppa soveltuu parhaiten sellaisten päästöjen rajoittamiseen, joista ei aiheudu paikallista pilaantumista – muutoin päästökaupan rinnalle tarvitaan perinteisiä päästöjen rajoitustoimia kuten päästöraja-arvoja estämään paikallisen pilaantumisen aiheutumista.
Kirjoittaja: Robert Utter
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:päästökauppa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:päästökauppa.)