Oikeustiede:oikeustalo/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Oikeustaloarkkitehtuurin merkitys. Oikeussemiootikkojen mukaan tuomioistuinrakennuksen usein omaleimaisella muodolla ja esineistöllä on suuri symbolinen merkitys. Ne osoittavat, että valta antaa sitovia tuomioita ja päätöksiä kuuluu juuri tähän rakennukseen eikä minnekään muualle. Vaikuttavuus ja kunnioituksen herättäminen ovatkin olleet kautta aikojen oikeusarkkitehtuurin keskeisimpiä periaatteita. Laeille ja oikeudelle on annettu pätevyyttä ja pysyvyyttä myös arkkitehtuurin kautta. Samalla voimatoimien uhka, joka leijuu menettelyn taustalla, on saanut oikeutuksensa. Pakottaminen on lähtökohtaisesti kielteinen asia, mutta tuomioistuinrakennuksen semiotiikka muuntaa itsessään epäpuhtaan pakon tahrattomaksi, legitiimiksi pakoksi.
On kuitenkin syytä painottaa, että tuomioistuinten tilojen muotokielessä on aikojen saatossa tapahtunut suurta vaihtelua. Siinä on myös ollut ja on edelleen merkittäviä oikeuskulttuurikohtaisia eroavuuksia. Toisaalta asiaan on aina vaikuttanut se, onko kyse alemmista vai ylemmistä lainkäyttöelimistä.
Alemmat tuomioistuimet. Alioikeuksien tilat ovat usein olleet koruttomia, varsinkin maaseudulla. Tämä on koskenut mm. Pohjoismaita ja aivan erityisesti Suomea. Aiemmin suomalaiset kihlakunnanoikeudet istuivat oikeutta erittäin vaatimattomissa tiloissa. Varsinaiset käräjätalot olivat maaseudulla harvinaisia ja huonokuntoisia. Oikeuden istuntoja pidettiin kokonaan muuhun tarkoitukseen suunnitelluissa tiloissa, jopa talonpoikaistuvissa (ks. oikeussali). Vauraammassa Ruotsissa ryhdyttiin vuosisata sitten rakentamaan myös alemmille tuomioistuimille tiloja, joskin myös niille oli luonteenomaista pikemmin funktionaalisuus kuin ulkonainen komeus.
Ylemmät tuomioistuimet. Ylioikeuksien ja ylimpien tuomioistuinten rakennuksille on ollut – ja on edelleen – leimallista juhlavuus. Tämä koskee myös Suomea, joskaan ei samassa määrin kuin Euroopan vanhoja kulttuurimaita. Vaikuttavilla ulkonaisilla puitteilla on kautta aikojen haluttu painottaa, että kyseessä on korkealuokkainen, luotettava lainkäyttö, jonka takana on valtiokoneiston koko voima. Eurooppalaiset ylemmät tuomioistuimet ovatkin usein toimineet ja toimivat edelleen perinteikkäissä tiloissa, jotka assosioituvat hallitsijan asemaan alamaistensa oikeuksien suojelijana. Erityisen selvästi oikeutta ja lainkäyttöä tukeva visuaalisuus tulee esille silloin, kun tuomioistuimen istuntopaikkana on vanha palatsi tai linna. Itse rakennus heijastaa vuosisataista kulttuuriperintöä ja hallitsijan mahtia.
Valaisevia esimerkkejä ovat Tukholman ja Napolin kuninkaanlinnat, joiden molempien historia palautuu 1100-luvulle. Ne havainnollistavat, miten samanlaista juhlavan, visuaalisia tehokeinoja käyttävän oikeudenhoidon perinne on kaikkialla Euroopassa. Molemmat linnat ovat toimineet aiemmin hallitsijan residenssinä, ja samalla niiden tiloissa ovat kokoontuneet tärkeät tuomioistuimet (Tukholmassa vuoteen 1949 ja Napolissa vuoteen 2007). Muualta Euroopasta löytyy lukuisia vastaavia tapauksia. Erityisen tunnettu, imponoiva tuomioistuinrakennus on Pariisin oikeuspalatsi, jossa toimivat yhä Ranskan korkein oikeus ja Pariisin ylioikeus. Palatsi on rakennettu paikalle, jolla sijaitsi alkujaan kuninkaallinen linna – rakennuksen varhainen muoto – 900-luvulta 1300-luvulle.
Tarve ulkonaiseen vaikuttavuuteen näkyy myös niissä tuomioistuinrakennuksissa, joilla ei ole kuninkaallisen residenssin taustaa. Edustava esimerkki on Brysselin oikeuspalatsi. Monesti rakennuksella on – ainakin osittain – kreikkalais-roomalaisen temppelin ulkonainen muoto. Temppelityyppiseen oikeuspalatsiin kuuluu mm. pylväillä koristeltu fasadi, ja rakennuksen pääovelle johtavat leveät ja korkeat portaat. Havainnollinen esimerkki on Yhdysvaltain korkeimman oikeuden rakennus. Viime vuosikymmenten kuluessa tilanne on muuttunut. Uusimpien tuomioistuinrakennusten arkkitehtuurissa (esimerkiksi EU-tuomioistuimen palatsissa) esiintyy paljon kokeilevuutta, ja klassinen muotokieli on niissä näkyvillä vain osittain tai se puuttuu kokonaan.
Tuomioistuinrakennusten koristelu. Tärkeimpien tuomioistuinrakennusten koristeluun kuuluu säännönmukaisesti veistoksia, rintakuvia tai maalauksia, jotka esittävät oikeuden jumalatarta, suuria lainsäätäjiä, antiikin roomalaisia juristeja jne. Lisäksi rakennusten seinillä on monesti piirtokirjoituksia, esimerkiksi latinankielisiä maksiimeja, kuten Varsovassa, tai perustuslain pykäliä, kuten Oslossa. Muun koristelun lisäksi ylimpien tuomioistuinten tiloissa saattaa olla tuomareiden muotokuvia.
Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila