Oikeustiede:oikeusnormin ajallisuus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Taannehtivuus ja jälkivaikutus. Pääsäännöstä, jonka mukaan oikeusnormi koskee vain sen ajallisen voimassaolon aikana toteutuvia oikeustosiseikastoja, on erilaisia poikkeuksia. Oikeusnormin vaikutus saattaa ulottua taannehtivasti (retroaktiivisesti) oikeussuhteisiin, joiden perustana olevat oikeustosiseikastot ovat toteutuneet ennen normin voimaantuloa, esimerkiksi lain voimaantullessa jo tuolloin olemassa olleisiin yhtiösuhteisiin. Oikeusnormi voi myös kumota tai muuttaa taannehtivin vaikutuksin ennen voimaantuloaan tehtyjä päätöksiä.

Toisaalta oikeusnormilla voi tultuaan kumotuksi olla jälkivaikutuksia. Näin on tietysti silloin, kun uusi normi ei saa taannehtivaa vaikutusta, vaan vanhan normin voimassaoloaikana syntyneisiin oikeussuhteisiin sovelletaan edelleen vanhaa normia, ja esimerkiksi kestosopimuksia arvioidaan niiden syntyajankohtana vallinneen oikeustilan mukaan. Jälkivaikutus voi ilmetä myös siten, että tehtäessä päätöksiä normin kumoamisen jälkeen käytetään pohjana vanhaa normia, jos prosessi on alkanut normin vielä ollessa voimassa tai jos oikeussuhde on syntynyt normin voimassa ollessa.

Yksityisoikeus. Suomen kirjoitettuun normistoon ei sisälly juuri lainkaan oikeusnormin ajallisuutta koskevia nimenomaisia sääntöjä yleisellä tasolla. Sen sijaan yksittäisten normien ja normistojen kohdalla tällaisia sääntöjä voidaan osoittaa. Ne ovat pääosin peräisin eduskunnan perustuslakivaliokunnan tulkintakäytännöstä ja koskevat lähinnä sitä, millaisissa olosuhteissa taannehtiva puuttuminen yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin merkitsisi hallitusmuodon omaisuudelle säätämän perustuslainsuojan loukkaamista ja tarvetta vaikeutettuun lainsäädäntöjärjestykseen. Jonkinlaisena pääsääntönä voidaan esittää, että taannehtiva puuttuminen yksityisoikeudellisiin oikeussuhteisiin saattaa loukata paitsi omaisuuden perustuslainsuojaa myös muita perusoikeuksia. Statusoikeuksien taannehtiva epääminen tulisi tuskin kyseeseen riippumatta siitä, loukattaisiinko varallisuusarvoisia oikeuksia.

Rikosoikeus. Niin sanotun sotasyyllisyysoikeudenkäynnin pohjana ollutta normistoa säädettäessä todettiin yksiselitteisesti, että taannehtivasti kriminalisoivan rikoslain kielto on perustuslain tasolla voimassa oleva tavanomaisoikeudellinen normi Suomen oikeudessa. Rikosoikeudessa on lisäksi voimassa hieman lievempi sääntö, ns. lievemmän lain periaate. Jälkimmäisen mukaan normin ankaroituminen verrattuna tekohetkeen ei koidu syytetylle vahingoksi, vaan tekoon sovelletaan tekohetken lakia. Toisaalta normin lieventyminen ei – toisin kuin ennen vuonna 1990 tullutta lain muutosta – enää automaattisesti tule syytetyn eduksi, milloin lieventyminen tapahtuu vasta muutoksenhakuvaiheessa eikä ole erityisen merkityksellinen.

Julkisoikeus. Julkisoikeudessa taannehtivuuskysymykset ovat perin tulkinnanvaraisia. Pääsääntönä lienee taannehtivuuden salliminen, joskin taannehtivat veronormit saattavat loukata omaisuuden suojaa, samaten kuin taannehtivuus, joka johtaisi esimerkiksi laillisen rakennusluvan nojalla pystytetyn rakennuksen purkamisvelvollisuuteen.

Jälkivaikutus. Jälkivaikutuksen myöntämiselle ei voi juuri olla mitään perustuslaillisia esteitä, koska vaihtoehtona ajallisen voimassaolon lopettamiselle on aina säännöksen jättäminen tietyn ajallisesti määritellyn tapausjoukon osalta yhä voimaan.

Kirjoittajat: Hannu Tapani Klami ja Raimo Siltala