Oikeustiede:oikeudellinen vastuu/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Yleistä. Oikeusnormit sääntelevät sosiaalisia suhteita. Näistä suhteista kiteytyy erilaisia juridisesti arvioitavia ongelmia. Niistä keskeisimpiä ja perustavanlaatuisimpia ovat erilaiset vastuukysymykset. Kuka vastaa ja millä edellytyksillä omasta tai toisten toiminnasta aiheutuneista seuraamuksista? Millä tavoin voidaan asianmukaisesti ja oikealla tasolla toteuttaa yhteiskunnallista moitetta ilmaiseva valtiollinen rangaistusvastuu? Mikä on tietyssä toiminnallisessa organisaatiossa työskentelevän henkilön vastuuasema yhtäältä suhteessa organisaation muihin elimiin ja toisaalta suhteessa organisaation yhteistyökumppaneihin ja kokonaan ulkopuolisiin tahoihin? Mikä siis on esimerkiksi työntekijän vastuu työnantajalleen, tämän sopimuskumppaneille ja ulkopuolisille?

Suhde moraaliseen vastuuseen. Oikeudellisella vastuulla on monia kosketuskohtia moraalisen vastuun kanssa (ks. moraali). Kummatkin ilmentävät käyttäytymisen (laajasti ymmärrettynä, mukaan lukien passiivisuus ja laiminlyönnit) yhteisöllistä arvottamista suhteessa normijärjestelmään, joka on tuohon käyttäytymiseen nähden ulkopuolinen. Kummankin normijärjestelmän perusteella on mahdollista erottaa oikeudellisesti/moraalisesti positiivisesti arvotettu (oikea, hyväksyttävä) käyttäytyminen, oikeudellisesti/moraalisesti negatiivisesti arvotettu (väärä, tuomittava) käyttäytyminen ja oikeudellisesti/moraalisesti yhdentekevä (indifferentti) käyttäytyminen. Toisaalta oikeudellisen vastuun erottaa moraalisesta vastuusta sen erilainen toteuttamistapa: moraalisen vastuun ilmenemismuoto on yhteisöllinen paheksunta, oikeudellisen institutionaalisesti toteutettavissa oleva virallisseuraamus (sanktio).

Suhde poliittiseen vastuuseen. Poliittista ja oikeudellista vastuuta yhdistää syntyneiden yhteiskunnallisten asiantilojen arvioiminen suhteessa arvo ja tavoitepäämääriin. Vastuuarvioinnit tehdään tilannekohtaisesti arvioimalla käyttäytymistä keinona tietyn päämäärän toteuttamiseksi. Poliittisen ja oikeudellisen vastuun osalta on toisinaan merkityksellistä toiminnassa ilmenevä pyrkimys saavuttaa tietty tavoiteltu päämäärä.

Poikkeukselliset olosuhteet saattavat oikeuttaa muutoin velvoittavista toimintaperiaatteista poikkeavan käyttäytymisen. Niinpä oikeudellinen vastuu saattaa tietyissä tilanteissa jäädä kokonaan tai osaksi toteutumatta, jos on ollut välttämätöntä turvata jonkin tärkeämmän edun toteutuminen, esimerkiksi, kun pakkotilassa joudutaan uhraamaan vähempiarvoinen etu arvokkaamman suojaamiseksi. Poliittisen vastuun toteuttaminen voi toisaalta kuitenkin oikeudellista vapaammin liittyä myöhemmin muuttuneeseen arviointitilanteeseen tai perusteisiin. Tästä esimerkkinä on muuttuneiden arvostusten pohjalta asetettu taannehtiva vastuu: oikeudellisena tällainen vastuu esimerkiksi taannehtivan rikosoikeussääntelyn merkityksessä on pulmallinen (ks. rikosoikeuden ajallinen ulottuvuus), kun se taas poliittisen vastuun muotona on varsin tyypillinen ja (ehkä) toteutuu myöhemmissä vaaleissa väärinkäytöksiin syyllistyneen poliitikon uudelleen valitsematta jäämisenä.

Suhde taloudelliseen vastuuseen. Valitusta toimintatavasta aiheutuva taloudellinen vastuu ajankohtaistuu tavalla tai toisella markkinaehtoisessa toimintaympäristössä. Taloudellinen vastuu muodostaa yritystoiminnassa rajan sille, mihin saakka toimijan henkilökohtainen vastuu voidaan ulottaa. Markkinoilla toimimiseen liittyy aina tietty liiketoimintariski. Jos vastuuarvioinnin kohteena oleva toimenpide on toteutettu kulloisessakin liiketoiminnassa asianmukaisena pidetyssä vaihteluvälissä, jäävät myöhemmin tappiolliseksikin osoittautuvan toimenpiteen haittavaikutukset organisaation kannettaviksi.

Oikeudellisen vastuun välttäminen ei aina onnistu pelkästään osoittamalla valitulle toimintatavalle taloudelliset perustelut. Esimerkiksi työturvallisuutta koskevien säännösten toteuttamatta jättämistä ei voida oikeuttaa sillä, että näin saavutetulla säästöllä pystytään maksamaan mahdollisten henkilövahinkojen kustannukset.

Juridisen vastuuajattelun muutokset. Oikeudellisen vastuun arvioinnissa on tapahtunut yleinen siirtymä erillisestä, yksittäisen henkilön yksittäiseen tekoon tai päätökseen perustuvasta arvioinnista kohti sellaista järjestelmää, jossa vastuuarvion pohjana ovat laajemmat toimintakokonaisuudet sekä sosiaalisessa yhteistoiminnassa ja organisaatioissa muodostuvat vastuuasemat.

Tätä kuvastavat eri oikeudenaloilla näkyvät kehityssuunnat. Virkamiehen henkilökohtainen vastuu on lähentynyt työntekijän vastuuasemaa (ks. työntekijän korvausvastuu, virkamiehen korvausvastuu). Henkilö pystyy tietyssä määrin vapautumaan vastuusta osoittamalla toimineensa asianmukaisesti sellaisessa yhteistyössä tai organisaatiossa, jossa hänellä on ollut perusteltu aihe luottaa muiden toiminnan asianmukaisuuteen. Kaupallisissa suhteissa vastuuta on alettu jäsentää selvittämällä, millaiset mahdollisuudet eri osapuolilla on kontrolloida häiriötekijöitä ja niiden haittavaikutuksia.

Kirjoittajat: Juha Karhu, Heikki E. S. Mattila ja Raimo Siltala