Oikeustiede:ministerin sidonnaisuudet/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Ministerin tehtäviä haittaavina muina tehtävinä pidetään ensisijaisesti sellaisia tehtäviä, jotka tekevät ministerin esteelliseksi hoitamaan keskeisiä virkatehtäviään tai edellyttävät niin runsasta ajankäyttöä, että täysipainoinen ministerityöskentely estyy. Perustuslakivaliokunta oli edellyttänyt jo ennen perustuslain säätämistä (PeVM 5/1990), että valtioneuvoston jäsenen tulisi luopua jäsenyyksistään valtionyhtiöiden ja merkittävien yksityisten yhtiöiden hallinnossa.

Ilmoitusvelvollisuus koskee jokaista ministeriä, mutta ilmoitukset toimitetaan valtioneuvoston kirjelmällä eduskunnalle kootusti. Samaa menettelyä sovelletaan yksittäisen ministerin vaihtuessa. Hallituksen vaihdoksen yhteydessä selvityksen ovat velvollisia antamaan myös ne valtioneuvoston jäsenet, jotka ovat olleet ministereinä jo edellisessä hallituksessa. Valtioneuvoston kanslia huolehtii tietojen kokoamisesta määrämuotoisella lomakkeella.

Ilmoitusmenettelyä ei käytännöllisistä syistä sidottu hallituksen ohjelmaa tarkoittavaan tiedonantomenettelyyn. Eduskunnalla tulisi olla täydelliset tiedot ministerin sidonnaisuuksista viimeistään 2-3 viikon kuluttua ministerin nimityksestä.

Ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevat seikat. Hallituksen esityksessä 284/1994 oli luettelo ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevista sidonnaisuuksista:

osakeomistukset ja muut omistukset yrityksissä; elinkeinon ja ammatin harjoittaminen (esim. yrityksen nimi ja toimiala); muut merkittävät tulolähteet; velkojen ja muiden taloudellisten vastuiden suuruusluokka ja peruste; luottamus- ja hallintotehtävät yrityksissä ja yhteisöissä; sekä kuntien ja muiden julkisyhteisöjen luottamustehtävät.

Ministerin tulee ilmoittaa myös kielletyt sidonnaisuudet, jolloin selvitys sisältää myös ilmoituksen niistä luopumisesta. Edellä oleva luettelo on esimerkkiluettelo. Olennaista on, että ilmoittamisvelvollisuuden piiriin kuuluvilla sidonnaisuuksilla voi objektiivisesti olla merkitystä arvioitaessa ministerin toimintaa ulkopuolisen arvioijan silmin.

Joissakin tapauksissa ministerin perheenjäsenten omistuksetkin voivat aiheuttaa sidonnaisuuden, jolloin nekin voivat tulla ilmoitusvelvollisuuden piiriin.

Perustuslakivaliokunta piti mietinnössään 13/1994 luetteloa joissakin suhteissa riittämättömänä. Luettelon tulee kattaa sekä kotimaiset että ulkomaiset sidonnaisuudet ja taloudelliset vastuut. Ministerin vastuisiin kuuluvat myös kolmannen tahon puolesta annetut sitoumukset. Varallisuuden ilmoittamisvelvollisuuden täsmentämiseksi lakiin otettiin maininta merkittävästä varallisuudesta. Lisäys kohdistui luettelokohtien ulkopuolelle jääviin tulolähteisiin ja sellaiseen muuhun varallisuuteen, esimerkiksi kiinteään omaisuuteen, johon yleisen elämänkokemuksen mukaan kohdistuu arvonmuutosta koskevia odotuksia. Valiokunta totesi lopuksi selventävästi, että esimerkiksi tavanomaisena pidettävä asunto ei kuulu merkittävien seikkojen piiriin. Jos ministerillä sen sijaan on omistuksessaan useita asuntoja ja niistä tuloja, tilanne voidaan katsoa ilmoitusvelvollisuuden alaan kuuluvaksi elinkeinotoiminnaksi.

Sidonnaisuusselvityksen tekeminen eduskuntaa varten ja toimittaminen eduskunnalle valtioneuvoston kirjelmällä toteuttaa valtiosäännön mukaista parlamentaarista hallitusjärjestelmää (PeVM 13/1994). Kirjelmä esitellään täysistunnossa, ja siitä käydään keskustelu. Kirjelmästä keskustellaan täysistunnossa, mutta eduskunta ei tee päätöstä kirjelmän johdosta (TJ 29 § 118/2003, PNE 2/2002 ja PeVM 11/2002). Oikeuskäytännön varaan jäi se, että ministerit toimittavat sopivin tavoin edustajille jaettavaksi ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvissa sidonnaisuuksissa tapahtuvat muutokset.