Oikeustiede:mallisuoja
mallisuoja
| mallisuoja |
Suojamuoto on kehittynyt vähitellen kangas- ja tapettimallien tallettamismenettelystä nykyaikaiseksi, rekisteröinnillä määrätyin edellytyksin syntyväksi suojaksi. Ensimmäinen suomalainen ehdotus "tavarakaavojen" suojelemiseksi syntyi jo vuosisadan alussa (1904). Pariisin konvention Lissabonin 1958 tekstin mukaan malleja on suojattava liittomaissa.
Pohjoismainen 1960-luvulla valmisteltu mallioikeuslainsäädäntö on pitkälle yhtenäinen. Mallioikeuslakia (221/1971) perusteltiin erityisesti teollisen muotoilun (industrial design) vaikutuksella tuotteen kilpailukykyyn (markkinointimahdollisuuksien tehostamiseen). Suojamuoto ajateltiin yrityksen kilpailukeinoksi ja keinoksi korvata sekä muotoilijan suunnittelutyötä että valmistajan tuotesuunnittelukustannuksia ynnä muita investointeja.
Suhde lähikäsitteisiin. Mallioikeuslakia laadittaessa ilmoitettiin mallisuojan jäävän eräiden muiden teollis- ja tekijänoikeudellisten suojamuotojen välimaille. Mallioikeus suojaa vain tavaran ulkomuotoa, ei teknistä ideaa (vrt. patentti ja hyödyllisyysmalli). Mallioikeuden suhde tekijänoikeuteen on järjestetty kaksoissuojan pohjalta. Samaan tavaraan voi liittyä sekä malli- että tekijänoikeus (tekijänoikeuslain 10 §; 404/1961).
Suojan kohde. Mallioikeuslain suojakohteena tulee kysymykseen tavaran ulkomuodon esikuva. Suojattavat mallit on tapana jakaa hyöty- ja koristemalleihin eli käytännön näkökohtiin perustuviin (esim. saksien malli) ja esteettisiin näkökohtiin perustuviin malleihin (tapettimalli). Malli voi olla kaksi- tai kolmiulotteinen. Sen tulee tarkoittaa tavaran ulkonäköä, lähemmin sen kokonaisuuden tai osan esikuvaa. Sisustussuunnitelma tai puutarhasuunnitelma jäävät tavara-käsitteen ulkopuolelle, toisin kuin esimerkiksi laiva, tuoli ja sen jalka tai ovenkahva, joiden esikuvat voivat saada mallisuojaa.
Suojan synty ja edellytykset. Yksinoikeus malliin syntyy rekisteröimällä malli patentti- ja rekisterihallituksessa. Mallilta edellytetään uutuutta ja eroavuutta aikaisemmin tunnettuihin malleihin nähden. Lisäksi mallin on tullut syntyä luovan työn tuloksena. Tavanomaiset eli banaalit mallit jäävät periaatteessa suojan ulkopuolelle. Käytännössä mallioikeutta haettaessa on syytä käyttää patenttiasiamiestä, joka tuntee rekisteröintimenettelyn yksityiskohdat.
Objektiivinen uutuusvaatimus. Objektiivinen uutuusvaatimus merkitsee sitä, että malli ei ole tullut tunnetuksi ennen hakemis- tai etuoikeuspäivää (vrt. patentti- ja hyödyllisyysmallioikeus). Hakijan on hakemuksensa liitteenä annettava erityinen uutuusvakuutus. Mallin ei tarvitse olla esteettisesti kaunis. Luovuusvaatimus sisältää sen, että epäitsenäisesti toteutettuja ja yleisesti käytössä jo olevia tavanomaisia malleja ei rekisteröidä (esim. ruudut, raidat, ympyrät tmv. pelkkinä tavallisina geometrisina peruskuvioina). Ratkaisussa KKO 1981 II 114 ("nimilapulla varustettu saapas") katsottiin entuudestaan tunnettujen elementtien yhdistämisen voivan muodostaa uuden kokonaisvaikutelman kautta riittävän olennaisen eroavuuden siihen verrattuna, mikä oli tunnettua ennen hakemispäivää.
Suojan sisältö. Yksinoikeus malliin sisältää sen ammattimaisen määräaikaisen hyväksikäytön. Se käsittää mallisuojattujen tavaroiden valmistamisen, maahan tuomisen, myytäväksi tarjoamisen, kaupaksi pitämisen sekä sellaisten tavaroiden luovuttamisen tai vuokraamisen, jotka ulkomuodoltaan eivät olennaisesti eroa mallista tai joihin on otettu jotakin, joka ei olennaisesti eroa siitä. Mallin rekisteröinti on voimassa viisi vuotta hakemispäivästä lukien, ja se voidaan hakemuksesta uudistaa neljästi eli yhteensä kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Muun muassa varaosien mallisuoja on voimassa kuitenkin enintään viisitoista vuotta.
Kun rekisteröidyn mallioikeuden haltija nostaa loukkauskanteen, hän joutuu käytännössä varautumaan mallinsa kumoamiskanteeseen suojaedellytysten mahdollisten puutteiden vuoksi. Mallioikeusloukkaus on tullut kysymykseen ratkaisussa KKO 1979 II 119 (kyse muoviveneen mallista ja puisen mallikappaleen edelleen luovutuksesta). Ratkaisussa KKO 1987:95 kumottiin (saman) soutuveneen mallin rekisteröinti puutteellisen eroavuuden ja uutuuden vuoksi. Suunnittelu- ja kehittelytyö, jonka tarkoituksena oli ollut veneen käyttöominaisuuksien parantaminen, ei ollut oikeuden mielestä vaikuttanut veneen ulkomuotoon niin, että se silmämääräisesti arvioiden olisi olennaisesti eronnut jokapäiväiseen kokemuspiiriin kuuluneista ja ennen rekisteröintihakemusta kirjallisuudessa jo kuvatuista veneistä.
Mallisuojaa on käytännössä haettu esimerkiksi työkaluille ja rautakauppatavaroille, pakkauksille ja huonekaluille. Suoja on erityisen käyttökelpoinen varaosille, joista on tosin keskusteltu ja joille on esitetty heikompaa suojaa kuin muille tuotteille. Luvaton varaosajäljennös voi helposti loukata alkuperäisen tuotteen suojattua mallioikeutta, koska varaosaa on vaikea muotoilla alkuperäisestä poikkeavaksi. Toisaalta heikompaa suojaa on puollettu nimenomaan jälkimarkkinoita ajatellen. Muotoilun (design) yleisenä suojakeinona mallioikeus ei ole täyttänyt kaikkia siihen lainvalmisteluvaiheissa liitettyjä toiveita. Yksi syy voi olla se, että hakuvaiheessa saatetaan hyväksyä varsin vapaamielisesti malleja, jotka myöhemmin kumoutuvat.
Kansainvälinen rekisteröinti, joka tarkoittaa rekisteröintiä WIPOn kautta eri maissa, on suomalaisille tärkeä. Tämän lisäksi tärkeitä ovat sekä rekisteröity yhteisömalli että rekisteröimätön yhteisömalli. Näitä haetaan EUIPOn (entinen OHIM) kautta. Virasto sijaitsee Espanjan Alicantessa.Kirjoittaja: Rainer Oesch
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
GodenhielmB1983, HaarmanP-L1988, LevinM1984, KTM1966, Tiili&Aro1986
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:mallisuoja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:mallisuoja.)