Oikeustiede:lastenvalvoja/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Oikeuskehitys. Lastenvalvojajärjestelmä tuli käyttöön vuoden 1922 au-lapsilain (avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetun lain) myötä. Nimi ilmensi yhteiskuntamoraalin tiukentamispyrkimyksiä kansalaissodan jälkeen: makaajan elatusvastuun toteuttamisen ohessa lastenvalvojan tuli "erityisesti valvoa äidin suhtautumista lapseen ja tarvittaessa ryhtyä toimiin äidin erottamiseksi holhous- ja huoltotoimesta", kuten lainvalmistelukunta mietinnössään (1919:3) totesi. Aikaa myöten lastenvalvojien tehtävät laajenivat eräissä kunnissa koskemaan myös avioerolapsia, ja au-äitien kasvattajakelpoisuuden erityisestä tarkkailemisesta luovuttiin. Kehitys sai virallisen vahvistuksen vuoden 1975 lapsilainsäädännössä. Painopiste siirtyi vanhempien valvomisesta näiden avustamiseen lasta koskevissa perheoikeudellisissa kysymyksissä.

Tehtävät. Lastenvalvojan tulee huolehtia isyyden selvittämisestä. Hän myös varaa isäksi katsomalleen miehelle tunnustamistilaisuuden ja ottaa vastaan tunnustamislausuman sekä ajaa tarvittaessa isyyskannetta. Vastaava koskee nykyisin (1.4.2019 alkaen) äitiyssuhdetta. Kun isyys on selvitetty, lastenvalvoja huolehtii elatusavun vahvistuttamisesta. Ensisijaisesti hän pyrkii saamaan aikaan elatussopimuksen, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa, ja riitaisissa tapauksissa hän nostaa elatuskanteen (elatusapujen perinnästä sitä vastoin huolehtii elatustukitapauksissa Kela). Niin ikään lastenvalvoja avustaa vanhempia lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevien sopimusten tekemisessä sekä näiden sopimusten vahvistuttamisessa (sosiaalilautakunnassa). Toisaalta lastenvalvojan tehtäviin ei kuulu isyyden kumoamista koskevan kanteen ajaminen, eikä hän yleensä nosta elatuskanteita isyysoikeudenkäynnin ulkopuolella.

Lastenvalvojan palvelut ovat maksuttomia.

Koulutus ja asema. Lastenvalvoja on kunnallinen viranhaltija, jonka toimintaa ohjaa ja valvoo sosiaalilautakunta tai vastaava toimielin. Nykyisin lainsäädäntö edellyttää, että lastenvalvojalla on tehtävään soveltuva ylempi korkeakoulututkinto (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 27a § ja Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä 817/2015, 7 §). Kaikkein suurimmissa kunnissa lastenvalvojilla saattaa olla lainopillinen koulutus.

Kirjoittaja: Heikki E. S. Mattila