Oikeustiede:laitosvaltakonstruktio/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Laitosvaltakonstruktio pyrittiin saksalaisessa valtiosääntöoikeudessa perustelemaan ns. laitosvallan käsitteellä (pelkkä laitokseen määrääminen oli oikeusperuste perusoikeusrajoitukselle). Myöhemmässä kirjallisuudessa on torjuttu käsitys, jonka mukaan laitoshoidon ja siihen liittyvien pakkotoimenpiteiden luonteesta johtuu suoraan toimivaltuus rajoittaa vapausoikeuksia matalalla säädöstasolla, kuten laitoskohtaisilla ohjesäännöillä. Huolimatta tästä erilaisissa laitoksissa joudutaan silti toteuttamaan moninaisia vapausrajoituksia usein jopa laitoskohtaisten ohjesääntöjen määräyksin. Sitä mukaa, kun eri laitostyypit (mm. sairaalat ja vankeinhoitolaitokset) ovat tulleet uuden sääntelyn kohteeksi, perusoikeusrajoitusten sääntelytarkkuutta ja -tasoa on nostettu.

Pakollinen laitoshoito on jo sinänsä syvälle käyvä vapauden rajoitus. Laitosten toimintaan liittyy järjestysmääräyksiä, joissa on rajoituksia joukkotiedotusvälineiden seuraamiselle ja viestinnän vapaudelle. Kotirauhan suojasta laitoshoidokin suhteen voidaan tuskin puhua. Perusoikeussuoja laitoshoidon vapaudenrajoituksien osalta muodostuu siitä, että vapaudenrajoitukset sisältävät päätökset on voitava saattaa tuomioistuimen tai muun lainkäyttöelimen ratkaistavaksi ja vapautensa menettäneen oikeudet on säädettävä lakitasossa (PeL 7.3 §).

Pakkohoitoon tai laitokseen ottaminen merkitsee väistämättä perusoikeuksien tason laskua ihmisen elinolosuhteissa laitoksessa olon aikana. Lainsäädännössä pyritään sääntelemään laitoshoitoon liittyvät vapaudenrajoitukset (kuten rajoitukset viestinnän vapauteen).

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita