lainkäytöllinen oikeusvertailu


lainkäytöllinen oikeusvertailu

Määritelmä Tuomioistuimen ratkaisutoimintansa tueksi suorittamaa oikeusvertailua. Useimmiten oikeusvertailua tarvitaan kansainvälisyksityisoikeudellisissa asioissa, mutta sitä voidaan hyödyntää myös eurooppaoikeudellisissa tai täysin kansallisissa kysymyksissä.

Selite

Suomalainen tuomioistuin saattaa joutua soveltamaan tai tulkitsemaan ulkomaalaista oikeutta. Joissain tilanteissa myös kansallisen lain tulkinnan tueksi saatetaan käyttää oikeusvertailevia argumentteja – varsinkin aukkotilanteissa tämä voi olla hyödyllistä. Tällaisessa toiminnassa tuomioistuin käyttää praktista oikeusvertailua apuna normatiivisessa prosessissaan. Oikeusvertailu ei tuota tuomioistuimelle varsinaisesti sovellettavaa normia, vaan se auttaa tuomioistuinta löytämään tai päätymään sovellettavaan normiin (pl. aukkotapaukset, joissa oikeusvertailu voi itse asiassa tuottaa sovellettavan normin).

Oikeusvertailun käyttö osana tuomioistuintoimintaa on sidoksissa todisteluun. Oikeudenkäymiskaaren mukaan sillä osapuolella joka vetoaa vieraan valtion oikeuteen on myös näyttövelvollisuus sen sisällöstä, mutta joissain tilanteissa tämä velvollisuus voi olla suoraan tuomioistuimella (OK 17:4). Selvityksen kohteena voivat olla vieraan valtion lainvalintasäännöt tai varsinainen aineellinen oikeus, joko yhdessä tai erikseen, riippuen tilanteesta. Tuomioistuin voi pyytää oikeusministeriön oikeudelliselta osastolta apua vieraan valtion oikeuden sisällön selvittämiseen. Jos vieraan valtion oikeuden sisällöstä ei saada selvyyttä, on sovellettava Suomen lakia (OK 17:4). Millainen selvitys vieraan valtion lain sisällöstä on riittävä, vaihtelee tapauskohtaisesti (ks. KKO 1999:98).

Vieraan valtion oikeuden soveltaminen tuomioistuimessa ei ole aivan ongelmatonta. Lähtökohtana sen soveltamisessa on lojaalisuusperiaate, eli ns. autenttinen soveltaminen. Tämä tarkoittaa sitä, että suomalaisen tuomioistuimen tulisi soveltaa kyseistä normia samoin kuin sitä sovelletaan sen kotimaassa. Autenttinen soveltaminen edellyttää normin soveltamista osana koko oikeusjärjestystä, jolloin tulkinnassa tulisi ottaa huomioon normien lisäksi myös oikeussysteemin muut elementit (esim. argumentaatio- ja tulkintasäännöt). Tämä edellyttää oikeusvertailua, sillä pelkkä ulkomaisen normin lukeminen ei riitä. Praktinen oikeusvertailu liikkuu kuitenkin useimmiten vain oikeuden pintatasolla, jolloin tavoite autenttisesta soveltamisesta jää saavuttamatta.

Oikeusvertailua voidaan käyttää tuomioistuimissa ainakin neljässä eri tarkoituksessa. Ensimmäinen on tiedon hankkiminen vieraasta oikeudesta. Tämä voi koskea joko lainvalintasääntöjä tai aineellista oikeutta. Toinen on erityisen vertailevan analyysin tekeminen, joka voi olla tarpeen esimerkiksi sen selvittämiseksi, johtaisiko vieraan valtion oikeuden soveltaminen ordre public -periaatteen (ehdottomuusperiaate) vastaiseen lopputulokseen. Sama koskee myös ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa. Kolmas tilanne on vertailun tekeminen asian kvalifioimiseksi. Esimerkiksi sen määrittäminen, onko jokin seikka vieraan valtion oikeuden kannalta sisällöllinen vai prosessuaalinen, voi olla ratkaisevaa sovellettavien määräaikojen kannalta. Neljänneksi, kansainvälisiä sopimuksia pitää tulkita niiden omassa kontekstissa, joka edellyttää vertailun tekemistä. Esimerkiksi Euroopan unionin tuomioistuin tulkitsee unionin kansainvälisyksityisoikeudellisia asetuksia näin.

Lisätiedot
Kirjoittaja: Tomi Tuominen

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

HusaJ2013, MikkolaT2009, ReimannM2008

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:lainkäytöllinen oikeusvertailu. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lainkäytöllinen oikeusvertailu.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →