Oikeustiede:lääkepatentti
lääkepatentti
| lääkepatentti |
Ennen 1.1.1995 lääkeaineita ei voinut patentoida yhtä laajasti kuin muita tuotteita. Patenttia ei voitu myöntää itse tuotteeseen, vaan ainoastaan sen valmistusmenetelmään, mikäli keksintö koski ravinto- tai lääkeaineita. Ennen nykyisen patenttilain (550/67) voimaantuloa sama koski muitakin kemiallisia yhdisteitä. Yhtenä tärkeänä syynä tuotepatenttikiellolle oli kotimaisen teollisuuden suojaaminen, koska patentti, joka suojaa vain valmistusmenetelmää on ainakin lähtökohtaisesti kierrettävissä valmistamalla tuote eri valmistusmenetelmällä.
Tuotepatenttikiellon poistuminen oli osa Suomen patenttilainsäädäännön sopeuttamista Euroopan patenttisopimukseen. Globaalisti TRIPS-sopimuksella on ollut sama vaikutus kuin EPC-sopimuksella Euroopassa. TRIPS-sopimuksen 27.1 artikla edellyttää, että "patents shall be available for any inventions, whether products or processes, in all fields of technology". Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että on oltava mahdollista myöntää tuotepatentteja myös lääkeaineisiin.
Tuotepatenttikiellosta huolimatta oli olemassa tarve saada patenttisuojaa lääkeaineille. Itse lääkemolekyylille ei siis myönnetty tuotepatenttia, joka suojaa kaikkia valmistustapoja vastaan. Tuotepatenttikielto ei sitä vastoin, nimensä mukaisesti, kieltänyt menetelmäpatenttien myöntämistä lääkeaineen valmistusmenetelmälle. Ongelmana oli kuitenkin, että menetelmäpatentti edellyttää uutuutta ja keksinnöllisyyttä menetelmältä. Lääkevalmisteessa, jolle olisi haettu tuotepatenttia jos se olisi ollut mahdollista, uutta oli nimenomaan tuote, eikä valmistusmenetelmä, joten menetelmäpatenttia ei myönnettäisi tavallisten kriteerien perusteella puuttuvan uutuuden ja/tai keksinnöllisyyden vuoksi. Ajan mittaan kehittyi kuitenkin mahdollisuus patentoida niin sanottuja analogiamenetelmiä.
Analogiamenetelmäpatentilla tarkoitetaan patenttia, jonka vaatimuksissa kuvataan yksi tai useampi ennestään tunnettu valmistusmenetelmä, jolla pystytään valmistamaan tuote, joka on uusi, ja jolla on yllättäviä ja arvokkaita ominaisuuksia. Analogiamenetelmäpatentin uutuus ja keksinnöllisyys on menetelmän tuottamassa tuotteessa, ei itse valmistusmenetelmässä.
Vaikka analogiamenetelmäpatentin innovaatio on itse lopputuotteessa, tuote ei suoraan ole patenttisuojattu. Tuote saa kuitenkin välillistä tuotesuojaa patenttisuojatun menetelmän kautta. Paitsi, että patentoidun menetelmän käyttäminen on ilman patentinhaltijan antamaa lupaa kiellettyä, sisältää menetelmäpatentin yksinoikeus myös patentoidulla menetelmällä valmistetun tuotteen saattamisen vaihdantaan yms. kaupallisen käytön. Vain siinä tapauksessa, että patenttivaatimuksissa on kuvattu kaikki ajateltavissa olevat tai ainakin käytännössä toteutettavissa olevat valmistusmenetelmät, analogiamenetelmäpatentti antaa jo sanamuotonsa perusteella yhtä vahvaa suojaa kuin tuotepatentti. Tuotepatenttihan suojaa tuotetta riippumatta käytetystä valmistusmenetelmästä, kun menetelmäpatentti – mukaan lukien analogiamenetelmäpatentti – lähtökohtaisesti suojaa tuotetta vain, jos on käytetty patentissa kuvattua valmistusmenetelmää.
Nykyään lääkeaineille voi saada yhtä laajaa suojaa kuin muillekin tuotteilla. Tämä tarkoittaa, että lääkemolekyyli voidaan patentoida (jos se täyttää patentointiedellytykset, erityisesti uutuuden ja keksinnöllisyyden vaatimukset), lääkeaineen/-valmisteen valmistusmenetelmä voidaan patentoida ja lisäksi myös uudet käyttötarkoitukset ovat patentoitavissa ("second and further medical indications").Kirjoittaja: Marcus Norrgård
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Oikeustiede:lääkepatentti. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lääkepatentti.)
