Oikeustiede:kansansuvereniteettiperiaate/laajempi kuvaus

From Tieteen termipankki

Palaa takaisin käsitesivulle

Julkisen vallan käyttöoikeuden luovuttaminen Suomen alueella on valtion alueherruuden rajoitus; seikka, jonka takia olennaiset eduskunnan toimivallan rajoitukset kansainvälisoikeudellisin velvoittein on voimaansaatettava supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä tai 2/3 enemmistöllä hyväksyttävällä, kansallista toimivaltaa EU:lle tai muulle kansainvälisoikeudelliselle toimielimelle siirtävällä tavallisella lailla (PeL 95.2 §).

Vuoden 2000 perustuslain kaudella julkisen vallan käyttämisen rajaamista suomalaisille valtioelimille ja viranomaisille on joustavoitettu mm. kansainvälisen yhteistyön toteuttamiseksi.

Kansansuvereniteettisäännöksen (PeL 2.1 §) normatiivista tehoa vahvistaa perustuslain 94 §:n 3 momentti, jonka mukaan kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita. Näiden säännösten yhteisvaikutuksen seurauksena PeL 2 §:n 1 momentti on saanut eräin osin absoluuttisen perustuslakisääntelyn luonnetta. Valtiovallan tulee kuulua "kansalle" eli sitä edustavalle kansanedustuslaitokselle l. parlamentille. Tästä säännöstä ei voida säätää poikkeuksia.

PeL 2.1 § määrittelee valtiosääntöjen perinteessä vallitsevaan tapaan valtiollisen vallan lähteeksi "kansan". Valtaa käyttää kansaa edustava eduskunta, jonka valta on siten kansasta johdettua. Oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa (vaalioikeus) onkin rajattu perusoikeutena Suomen kansalaisille (PeL 14.1 §). Eduskunnalla puolestaan on ns. kompetenssi-kompetenssi, eli päätösvalta perustuslakimuutoksin tai rajoitetusti poikkeuslaeilla säätää valtioelinten päätösvaltasuhteista.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita