Oikeustiede:jälleenmyyntikorvaus
jälleenmyyntikorvaus
| jälleenmyyntikorvaus | |||
| jälkivoitto-oikeus | |||
| (ent. seurannaisoikeus) (luo nimityssivu) |
Jälleenmyyntikorvauksesta säädetään tekijänoikeuslain 2 b luvussa (26 i – 26 l §). Kyseiset lainkohdat perustuvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2001/84/EY alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen.
Kuvataiteilijalla on oikeus viiden prosentin jälleenmyyntikorvaukseen tekemiensä teosten jälleenmyynnissä saadusta arvonlisäverottomasta hinnasta. Jos kuvataiteen teoksen myyntihinta on yli 50 000 euroa, prosenttiosuudet alenevat porrastetusti. Alle 255 euron myyntihinnoista ei peritä jälleenmyyntikorvausta. Korvauksen enimmäismäärä on 12 500 euroa.
Korvauksen piiriin kuuluvat myyntitapahtumat, joissa on osapuolena taidemarkkinoiden ammattilainen ostajana, myyjänä tai välittäjänä. Korvauksen suorittamisesta on ensisijaisesti vastuussa myyjä ja välittäjä. Korvauksen ulkopuolelle jäävät ostot, joita tekevät yleisölle avoimet museot yksityishenkilöiltä.
Direktiivin mukaan jälleenmyyntikorvaus koskee esimerkiksi tauluja, maalauksia, kollaaseja, piirustuksia, kaiverruksia, kuparipiirroksia, litografioita, veistoksia, tekstiilitaidetta, keramiikkaa, lasiteoksia ja valokuvia. Rakennustaiteen tuotteiden jälleenmyynti ei kuulu korvauksen piiriin.
Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden kansalaisten oikeus perustuu vastavuoroisuusperiaatteeseen. Euroopan talousalueen kansalaisilla on oikeus jälleenmyyntikorvaukseen Suomessa, jos heidän lainsäädännössään annetaan vastaava oikeus yhteisön alueelta peräisin oleville teoksille.Erikieliset vastineet
| droit de suite (luo nimityssivu) | ranska (français) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 31.12.2024: Oikeustiede:jälleenmyyntikorvaus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:jälleenmyyntikorvaus.)
