Lähdekoodi sivulle Oikeustiede:ihmisten yhdenvertaisuus/laajempi kuvaus

{{Ilmiö
|Luokka=Valtiosääntöoikeus, Perusoikeussuojajärjestelmä,
}}
Yhdenvertaisuussäännöstö on syytä jakaa kahteen osaan. Perustuslain 6 §:n 1 momentti tarkoittaa ensi sijassa muodollista (oikeudellista) yhdenvertaisuutta: ihmisten kohtelua lainsäädännössä, tuomioistuimissa ja viranomaistoiminnassa samanlaisissa olosuhteissa samalla tavoin. Tosiasiallinen (aineellinen) yhdenvertaisuus kiinnittää huomiota yhteiskunnassa esiintyvään eriarvoisuuteen ja näkee oikeusjärjestyksen tehtävänä edistää eriarvoisuuden poistamista. PeL 6.2 §:n tarkoituksena on osaltaan vahvistaa tätä päättelytapaa säännöksen estäessä uuden syrjivän lainsäädännön. 
 
PeL 1.2 §:n säännös Suomen valtiosäännön tehtävästä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa saattaa sisältää lainsäätäjään kohdistuvan tasa-arvosääntelyvelvoitteen. 
 
PeL 6.1 §:n yleinen yhdenvertaisuusedellytys ei estä ns. [[Oikeustiede:positiivinen erityiskohtelu|positiivista erityiskohtelua]], mutta [[Oikeustiede:segregaatio|segregaation]] kylläkin (sinänsä samojen palvelujen tarjoamisen erikseen eri väestöryhmille). PeL 6.1 § ilmaisee yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa koskevan pääperiaatteen ja sisältää mielivallan kiellon ja vaatimuksen samanlaisesta kohtelusta samanlaisissa tapauksissa. Eri ihmisryhmien kohtelulle toisistaan poikkeavalla tavalla tulee olla yhteiskuntapoliittisesti hyväksyttävä syy.

Yhdenvertaisuus ja syrjintäkielto ovat olleet usein eduskunnan perustuslakivaliokunnan arvioitavana. Osaltaan tämä johtuu siitä, että uusi lainsäädäntö ei läheskään aina kohdistu koko väestöön, vaan johonkin erityisryhmään. Perustuslakivaliokunta pyrkii lausunnoissaan nimenomaisesti perustellen osoittamaan erityiskohtelulle PeL 6.2 §:ssä vaaditun hyväksyttävän perusteen.
 
Kirjoittaja: Ilkka Saraviita